Vassilin opetustyyli oli hyvin omintakeinen. Piti todella keskittyä hänen luentoihinsa, sillä jos edes hetkeksi ajatukset karkasivat, saattoi menettää koko luennon pointin. Välillä vaikeuksia tuotti myös englannin kieli. Vaikka olen opiskellut englantia koko ikäni, ja minulla ei ole ongelmia englannin puhumisessa tai ymmärtämisessä, kaikki tämän alueen sanat eivät ole tuttuja. Esimerkkinä Polity (valtiomuoto) Policy (käytäntö, toimintatapa) ja Politics (politiikka). Aluksi tuntui, että nämä kaikki ovat täysin samaa tarkoittavia sanoja, mutta kun tarkemmin alkoi tutkimaan aihetta, niin alkoi sanatkin tuntuvan selkeiltä. (Vaikka vieläkin tuntuu, että kaikki ovat yhtä ja samaa politiikkaa..) Toisaalta, kun tässä koko ajan puhuu englantia ja kuuntelee englanninkieltä, opiskelee englanniksi ja ylipäätänsä elämiskieli on englanti, niin tulevat sanat tutummaksi ja opiskelukin helpottuu mitä pidemmälle mennään.
Hänen luennot olivat hyvin mielenkiintoisia, ja huomasi todella hänen osaavan asiansa. Toisaalta, Russia International Olympic Universityä on verrattu "Urheilun Harvard Yliopistoksi", eli uskon, että jokainen professori tulee olemaan asiansa osaava ja kokenut luennoija.
Meillä oli jälleen myös konferenssi, Olympic Legacy conference, jonka pääpuhujana oli itseasiassa juurikin tämä meidän professorimme Vassil Girginov. Toisena puhujana siellä oli 2002 Salt Lake Cityn taitoluistelun voittaja Alexey Yagudin. Konferenssiin tuotiin myös Rion olympialaisten olympiasoihtu, josta taistelimme yhdessä Ivon kanssa.
 |
| Alexey Yagudin, kultamitalisti Salt Lake City 2002 olympialaisista |
Olympic Legacy - Lonkero
Kuten mainitsin, Vassil tutkii tällä hetkellä Lontoon Olympialaisten jättämää perintöä olympialaisille. Monena esimerkkinä toimi Lontoon Olympialaiset ja niiden vaikutus urheilukulttuuriin ylipäätänsäkin. Puhuimme myös ylipäätänsä eri olympialaisten jättämistä perinnöistä niin valtiotasolla kuin myös kansainvälisellä tasolla. Monilla mailla tuntuu olevan omat Olympiaperinteet, ja niistä Vassil oli myös hyvin kiinnostunut. Itse kerroin 1952 vuoden olympialaisista, ja Suomen "Olympia Legacy":stä, eli Original Long Drinkistä.
Lonkero kehitettiin vuoden 1952 vuoden Helsingin Olympialaisia varten, jotta ravintoiloissa, pubeissa ja kahviloissa olisi valmiita juomasekoituksia suurelle matkailijämäärälle. Ajatuksena oli, että olympiaturisteille olisi helpompi tarjoilla nimenomaan kylmää ja raikasta juotavaa. Ja tarkoituksena oli, että lonkeroa tarjoiltaisiin vain olympialaisten aikaan, mutta me suomalaiset rakastuimme lonkeroon niin paljon, että sitä tarjoillaan edelleen. Mm. vuonna 2014 se oli Alkon myydyin juoma.
Perjantaina meillä oli myös ensimmäiset esitykset. Aiheena oli "Poliittiset ongelmat urheilussa". Tarkoituksena oli valita jokin organisaatio, kertoa heidän taustaansa, hallinnollisia puolia sekä keskittyä johonkin tiettyyn ongelmaan. Monen ryhmän valintana oli yllättäen WADA (World Anti-Doping Agency), sillä se on viime aikoina ollut hyvinkin suuresti esillä uutisissa. Mielenkiintoisia keskusteluja saimme aikaiseksi tästä kyseisestä doping-skandaalista, ja yllättäen juuri venäläiset olivat hyvin karkeita mielipiteidensä kanssa.
FISU - The International University Sports Federation
Meidän ryhmän aiheena oli FISU eli The International University Sports Federation, ja tarkemmin katsottuna "minkä takia he eivät huomioi vammaisopiskelijoita tapahtumissaan". FISU järjestää kahden vuoden välein Universiades-kilpailut, jotka ovat opiskelijoille tarkoitetut olympialaiset. Heillä ei kuitenkaan ole mitään tarjottavana vammaisurheilijoille, vaikka heidän yhtenä periaatteena on tasa-arvo.
Tutkimme mm. Rio 2016-olympialaisten paraolympialaisten joukkeueita, ja itseasiassa monen maan joukkue koostui n. 20 % opiskelijoista. Minkä takia vammaisurheilijoilla, etenkin opiskelijoilla, ei ole mahdollisuutta edustaa heidän kotimaatansa urheilutapahtumissa? Muilla on kuitenkin mahdollisuus osallistua erilaisiin urheilutapahtumiin ja vielä useana kertana vuodessa.
Maailma ja teknologia on mennyt eteenpäin paljon, ja vammaiset huomioidaan jo useassa eri paikassa. He pystyvät asumaan yksin, käymään yliopistoissa, vertaisryhmiä on perustettu, erilaisia tapahtumia.. Miksi urheilun pitäisi olla yhtään sen erilaisempi? Monessa maassa on valtiollisella tasolla erilaisia kilpailuja opiskelijoille, joilla on jonkinlainen este, joten miksi sitä ei voisi viedä kansainväliselle tasolle? Yhtenä esimerkkinä käytimme Suomessa järjestettäviä Junior Games-kilpailua. Se ei suoranaisesti ole opiskelijoille tarkoitettu, mutta urheilukilpailu vammaisille ja erityistukea tarvitseville lapsille ja nuorille. Esittelyvideon voit katsoa täältä klik.
Monella meidän ryhmästä tuntui olevan mielipide tähän ja erittäin suppea näkökulma. Ymmärrettävää se on, kun se ei ole tapahtunut itsellensä. Vaikka oma polveni ei ole tietenkään mitään verrattain vammaisurheilijoihin, sillä tämä on vain (toivottavasti) väliaikaista. Taustatietoa: Kesäkuussa Alvettulassa oli Alvettula Futis-turnaus, jossa olimme perinteisesti mukana. Ensimmäisessä pelissä polveni meni sijoiltansa. Polvilumpio oli väärässä paikassa, ligamentit katkenneet ja reiden hermokin vähän jumissa. Polvi olisi pitänyt leikata, mutta erimielisyyksien ja monien ongelmien takia leikkausta ei kuitenkaan tehty.
Lääkärini ja fysioterapeuttini sanoivat, että voin lähteä tänne, mutta minun pitää ottaa rauhallisesti ja olla varovainen. Kuntosalilla käyn 4-5 kertaa viikossa kuntouttamassa polveani sen sallimissa rajoissa, mutta siinä se onkin. Viime viikolla meillä oli esimerkiksi nämä "olympialaiset", joihin en tietenkään päässyt osallistumaan muutakuin taustajoukoissa. Meillä on myös suunniteltu joka lauantaiksi yhteisliikuntaa kuten jalkapalloa, koripalloa, vaeltamista yms. Pidän paljon urheilusta, niin totta kai harmittaa, etten pääse mukaan. Onneksi omalla kohdalla tämä on vain väliaikaista, mutta pointtina tässä olikin se, että mitä jos tämä olisi pysyvää? Tämä myös todisti sen, että esimerkkien avulla saa monen ajattelemaan avarammin.
Toisaalta, olen nyt nämä muutamat kerrat mennyt silti kentän laidalle huutamaan rivouksia muille. Jonkunhan sekin on tehtävä... ;)
Mitä muuta?
Moni varmasti tietää, että olen jääkiekkofani. Tämän vuoden World Cup ei ollut meidän vuosi. Henkilökohtaisesti otti päähän erityisesti 3-0 Venäjää vastaan. Meillä oli kisastudio yhdessä luokkatovereiden kanssa, ja peli oli karmeaa katsottavaa. Muutenkin koko World Cup. Kolme peliä, ja yksi maali? Toivon todella, että maailmanmestaruuskisat menevät paremmin toukokuussa!
Meillä on myös tullut tavaksi, että menemme pari kertaa viikossa aina jonkun luokse illalliselle. Tähän mennessä olemme saaneet jo maistaa intialaista, venäläistä (kolme kertaa), kiinalaista ja uusi-seelantilaista ruokaa. Ei sitä turhaan sanota, että ruoka yhdistää ihmisiä.
Olemme myös alkaneet tehdä ystävyyttä yhdessä venäjänkielisen MSA-ryhmän kanssa. Olimme heidän kanssa risteilyllä Mustassa meressä. Suurin osa heistä ei puhu englantia, mutta onneksi meillä on venäjänkielisiä meidän ryhmässä, joten selvisimme ongelmitta, eikä kukaan hypännyt mereen yli laidan kommunikaatiokatkoksen takia..
 |
| Sochi oli kaunis illalla. |
