Miten saadaan fanit stadiumille?

Tämän viikon aiheena oli "fan engagement" eli fanien lojaalisuus joukkuetta kohtaan, mitä erilaisia metodeja siihen on, ja miten fanit saadaan ylipäätänsä lojaaleiksi?

Professorina meillä oli venäläinen Alexey Kirichek. Hänen - kuten melkein 80 % kaikkien muidenkin professoreiden - tausta liittyy vahvasti jalkapalloon. Hän on FC Lokomotiv Moskovan varapresidentti. Kaikki mitä hän on tehnyt liittyy enemmän tai vähemmän jalkapalloon, ja hän onkin ollut järjestäjän mm. Venäjän Railway Cupissa ja Lukoil Childrens Champions Cupissa. 

Hänen erikoisaloihinsa kuuluu hallinto, bisneksen kehittäminen, sponsorsuhteet ja niiden aktivointi, ja fanien sitouttaminen joukkueisiin. Tällä viikolla hän keskittyi enemmänkin faneihin, ja heidän lojaalisuuteen ja toimintaan. Viikko oli erityisen rankka, sillä meillä oli kaksi (tai kolme) konfrenssia samalla viikolla. Toinen oli kaksi päivänen, joten siksi voisi sanoa, että meillä oli kolme konfrenssia.

Viikko meni todella nopeasti, ja opiskelimme todella pitkää päivää. Konfressit sekoittivat aikatauluja jonkin verran, ja tästä syystä viikon kurssikin sisälsi entistä enemmän töitä. Olimme maanantaina ja tiistaina yhdeksästä kuuteen, jonka lisäksi saimme vielä parinkymmenen sivuisia artikkeleita + kotiläksyjä luettavaksi seuraavalle päivälle, joista teimme sitten pieni muotoiset "esitelmät". Tämän lisäksi meidän piti keskiviikoksi valmistella 20minuutin ryhmätyö siitä, miten erilaiset urheilujoukkueet huomioivat fanit joka päiväisessä bisneksessä ja markkinoinnissa. Tarkoituksena oli vielä löytää sellaiset joukkueet, jotka joutuvat kilpailemaan muiden urheilulajien kanssa kotikaupungeissaan. Meidän ryhmämme, Älex, Ivo, Devin ja Martin, valitsimme MLS, eli Major League Soccer, eli Pohjoisamerikassa pelattavan jalkapalloliigan joukkueet. Valitsimme Montrealin, Vancouverin ja Toronton joukkueet, sillä niissä kaupungeissa jääkiekko/NHL on todella iso asia. 

Keskiviikkoiltapäivänä meillä oli "Career Battle". Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi meidän kaikkien (= englanninkielisten) piti sinne osallistua. Selvennän vähän mikä tämä kyseinen tapahtuma oli: Career Battle oli omanlainen konfrenssi, minne tuli urheilualan yrityksiä Venäjältä, jotka pystyivät tarjoamaan työpaikkoja meille valmistumisen jälkeen. Tapahtumassa puhuttiin myös erilaisista tavoista erottautua työhaastatteluissa, CV:n lähettämisessä yms.  

Ensinnäkin, kaikki yritykset olivat venäläisiä, ja heistä n. 75% hakivat vapaaehtoisia/harjoittelijoita yrityksiinsä. Toisekseen, he eivät puhuneet englantia vaan halusivat nimenomaan venäläisen/venäjää puhuvan. Eli ei mitään hyötyä meidän ryhmälle oikeastaan. Myös hetki, milloin puhuimme avoimesti erottautumisesta työhaastatteluissa yms. olivat myös melko "venäläistä lähestymistapaa", ja siinä näki suuresti kulttuurieron. Yrityksen sanoivat suoran epäsuorasti, että "pystytte eroittumaan, mikäli teillä on suhteita, mutta jos teillä ei ole minkäänlaista kokemusta, niin voitte unohtaa kokonaan." Toimii varmasti Venäjällä, mutta taaskaan, ei apua meidän ryhmälle. Yliopiston henkilökunta olivat  kyllä todella tarkkana siitä, että kaikki meistä osallistui tapahtumaan, mutta tapahtuman jälkeen Ivo kysyi yhdeltä että "koska tällainen tapahtuma pidetään myös kansainväliselle ryhmälle, sillä tästä ei ollut apua meille yhtään". Ja vastaus oli taaskin suoran epäsuorasti, että he tiedostivat asian, mutta jos kansainvälinen ryhmä ei olisi ollut paikalla, niin olisi ollut liian vähän osallistujia, ja huonoa "promootiota" yliopistolle. 

Tästä kuvasta kolme puhuu venäjää.

Torstaina ja perjantaina meillä oli toinen konfrenssi, jonka RIOU järjesti. Sport Connect. Sport Connect oli konfrenssi venäläisille urheilualan vaikuttajille, jossa puhuttiin tämän hetken kuumimmista ja suurimmista ongelmista ja kysymyksistä urheilualalla. Pääaiheena oli kriisinhallinta, sekä sen vaikuttaminen brändiin. Taaskin, ei ollut suurta iloa meille olla siellä, sillä konfrenssi oli venäjäksi, ja kunnon käännöstä ei tapahtumaan saatu. Ilmaista ruokaa siellä kuitenkin oli! 

ilmasta ruokaa!!! parasta näissä tapahtumissa!

Perjantaina Sport Connect oli parempi. Aluksi meillä oli kylläkin tentti viikon kurssista, mutta sen jälkeen osallistuimme taas Sport Connectiin (ja saimme ilmaista ruokaa!). Perjantaina tapahtumassa oli Kansainvälisen Tennis federaation johtokuntaa paikalla aina Ranskasta ja USAsta asti. Tapahtuma oli erittäin mielenkiintoinen, ja siellä myös ilmoitettiin, kuinka RIOU alkaa tekemään nyt yhteistyötä kyseisen organisaation kanssa. Toivottavasti tämä poikii tulevaisuudessa opiskelijoille harjoittelupaikkoja. 

Kansainvälisen Tennis federaation johtokuntaa. 

 Viikonloppu meni nopeasti. Perjantaina herkuteltiin Devinin ja Martinin kanssa fonduen parissa ja muuten menikin opiskellessa. Viimeiset koulujutut lähiopetuksessa, ja sitten pelkästään gradun kirjoittamista. Perjantaina kävin myös ensimmäisen kerran kunnolla juoksemassa polveni kanssa. Polvi voi hyvin, ja tästä on matka vain parempaan!

Torstaina tuli tietooni, että Keski-Hämeessä oli tehty pieni artikkeli minusta.  Tämän lisäksi vielä AroundTheRings, kansainvälinen sivusto, oli tehnyt meidän yliopistosta artikkelin, johon myös minua haastateltiin. Valitettavasti sivusto on englanniksi, mutta suosittelen lukaisemaan, eiköhän sen saa käännettyä! Linkki löytyy täältä.

Ilmastonmuutosta, markkinointia ja jalkapalloa

Nyt palautetaan blogi ajantasalle, ja kirjoitetaan kahdesta viimeisemmästä viikosta.
Edessä on todella kiireiset kolme viimeistä lähiopetusviikkoa, joten nyt tsempataan!

Ensimmäinen viikko harjoittelun jälkeen

Ensimmäisellä viikolla harjoittelun jälkeen meillä oli kolmatta kertaa James Skinner opettamassa. Kuten olen aiemmin jo sanonut, hän on vastuussa meidän graduntekemisestä, ja sen opastamisessa. Tällä kertaa keskityimme meidän lopputöihimme, ja niihin kuuluviin tutkimusmenetelmiin. Kuten aina ennenkin, meillä oli paljon casestudy-tyyppisiä tehtäviä, joita piti analysoida ryhmissä. 

Viikko oli vain ns. puolikas viikko, sillä itse saavuin Sochiin vasta maanantai-iltana, ja viimeiset tunnit pidettiin torstaina. En valita asiasta kuitenkaan, sillä harjoittelun jälkeen rento laskeutuminen opiskeluun oli mieleinen, varsinkin kun viimeiset lähiopetusviikot tulevat olemaan hyvin rankkoja. Eli lyhyesti sanottuna, viikko meni todella nopeasti.

Ajantalla, intialaisella insinöörillä, oli syntymäpäivät. Hän kutsui meidät kaikki hänen kämpälleen, ja hän oli valmistanut meille herkullista ruokaa. Vietimme yhden illoista siellä, puhuen edellisviikon harjoitteluista, ja elämästä yleensä, sillä monet meistä ei ollut nähnyt toisiaan ollenkaan.

Yhtenä päivänä, itseasiassa naistenpäivänä, lähdettiin Maxin, Abhin ja Nastyan kanssa viereiseen mukavaan kahvilaan herkuttelemaan hyvällä kahvilla, teellä ja leivonnaisilla. Tämä kyseinen iltapäivä oli sellainen, jonka tulen muistamaan varmaan aina. Jos joku olisi minulle sanonut viime kesänä, että tulen juttelemaan noin syvällisiä keskusteluja Olympialaisista, elämästä ja kulttuurieroista, olisin varmaan nauranut päin naamaan. Meillä oli niin hyvät keskustelut, että oli koko loppupäivän todella hyvä olo. Kävimme myös rannalla heittelemässä leipäkiviä, kyllä sekin taito oli vielä tallella.

Hauskaa muuten oli myös se, että kun lähdin maanantaina Suomesta, siellä oli n. -12 astetta pakkasta. En halunnut enää ottaa talvivaatteita tänne mukaan, joten lähdin ohuessa takissa ja kevyissä kengissä matkaan. Oli hieman kylmä mm. bussia odotellessa ja Pietarissa.. Mutta Sochiin tullessa, no! täällä oli ensimmäinen viikko +18 - + 22 astetta, ja aurinko paistoi! Käytiin jopa Devinin kanssa uimassa. Ja itseasiassa siitä torstaista lähtien kun ensimmäisen kerran käytiin, (9.3.) olemme käyneet melkein joka päivä. Virkistävää ja hyväksi verenkierrolle! 

Toinen viikko, ilmastonmuutosta ja jalkapalloa 

Toisella viikolla, eli viime viikolla, meillä oli kaksi professoria. 

Aamupäivisin, kahden tunnin luennon aiheesta "Sustainable development and Sport" Eli vapaastisuomennettuna kestävä kehitys urheilualalla. Kävimme monia ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä läpi, taloudellisiin asioihin, ekologisuuteen.. Ja hienointa tässä oli se, että Suomi oli suuresti kartalla! Professorimme oli tai on vieläkin suuri Suomi-fani, kun puhutaan kestävästä kehityksestä. Eli iso peukku Suomelle ja ekologisuudelle! Kyllähän se tiedettiin, että Suomessa asiat hoituu, ja arvostetaan luontoa, tulevaisuutta ja kestävää kehitystä. 

Vladimir Zakharov, "Head of Laboratory at the Institute of Developmental Biology of the Russian Academy of Sciences", Puheenjohtaja yrityksessä "Center for Environmental Policy and Culture", Johtaja "Sustainable Development of the Civic Chamber of the Russian Development". Hänen erikoisosaamista on juurikin kestävä kehitys, luonnon suojeleminen ja ekologisuus. Se, mistä hänessä pidin, oli se, että hän oli erittäin positiivinen ihminen. Vaikka hänen luennot olivatkin todella vakavasta aiheesta, hän oli todella iloinen aina. Todella mukava mies! 

Zakharovin kurssilla meillä oli tehtävänä pitää esitys omasta maastamme, ja aiheena oli "jokin, joka liittyy urheiluun ja kestävään kehitykseen". Esitys oli itsenäinen, ja kaikilla meillä oli vapaat kädet. Itse kerroin POW-yrityksestä sekä EcoCompass-hankkeesta Suomessa.

POW on Protect Our Winters niminen organisaatio, joka aktivoi talviurheilun ystäviä toimimaan ilmastonmuutosta vastaan. "Yhdessä voimme pelastaa talvet". POWista Suomessa voi lukea lisää täältä, klik. POW on itselle todella lähellä sydäntä juurikin sen takia, että olen henkeen ja vereen talvi-ihmisiä. Lumilautaileminen on itselleni hyvin tärkeä asia, ja lumen olemassa olo! Ei haittaa vaikka kuinka kylmä olisi, olisiko aurinkoista vai sumuista vai pilvistä, kunhan on talvella lunta.

Toisena aiheena oli tosiaan EcoCompass-hanke. Tähän pääsin tutustumaan itse ensimmäisen kerran Naisten Salibandyn MM-kisoissa 2015, ja nyt toisen kerran Lahti2017-kisoissa. Molemmat tapahtumat ovat hakeneet Ekokompassi-sertifikaattia, ja salibandynkisat sen saivatkin. Lahti2017-tuloksia vielä odotellaan! EcoCompassista voi lukea lisää täältä, klik. 

Toisena professorina meillä oli Michel Desbordes. Ranskalainen, todella avoin ja rento professori. Hänen aiheenansa oli markkinointi jalkapallossa sekä tapahtumatuotanto. Hänen erikoisuuksinsa kuuluu nimenomaan markkinointi, ja erityisesti siinä jalkapallossa. 

Hänen kurssinsa oli hyvin paljon ns. vanhan toistoa. Hänen luennoillaan mentiin läpi markkinointia jalkapallon puolella, mutta kaikki oli tavallaan sitä, mitä olimme jo käyneet "yleisesti läpi", edellisillä markkinointiin liittyvillä kursseilla. 

Hänen kurssityönä meidän piti tehdä pareittan oli "viedä" urheilutapahtuma paikkaan, missä sitä ei vielä järjestett, tehdä siitä jotenkin erilainen ja hommata tapahtumalle sopivat sponsorit. Me teimme Devinin kanssa yhdessä "Monster Run"-nimisen estejuoksutapahtuman, ja ideana oli viedä se Suomen Lappiin. Suomessa on monia extremeruneja, väriestejuoksuja, mutta Monster Runista erikoisen tekisi se, että se juostaisiin Lapissa, keskikesällä, keskellä yötä. Varsinkin ulkomaalaisille turisteille tämä olisi hieno kokemus, nähdä se "yötön yö". 

Iloinen tyttö hyvin menneen esityksen jälkeen! 

Sen lisäksi, että meillä oli kaksi professoria tällä viikolla, meillä oli muutenkin hyvin kiireistä. Meillä oli yhden esseen palautus, sekä markkinointisuunnitelman palautus. Niitä kirjoitettiin joka ilta, ja huhhuh, kyllä sitä tuli opiskeltua! Nyt ei toivottavasti ole enää montaa koulujuttua edessä... Muutakun se gradun kirjoittaminen. Saa nähdä, mitä viimeiset kurssit tuovat tullessaan.

Viikonloppuna kävin syömässä Tsu-Linin kanssa uudessa hampurilaisravintolassa, ja herkullista ruokaa olikin! Käytiin myös yhdessä katsomassa "Gold"-niminen elokuva Moremollilla. Gold perustuu tositapahtumiin, ja oli todella mielenkiintoinen. Suosittelen menemään katsomaan, mikäli kiinnostaa! Matthew McConaughey tekee jälleen todella hyvän roolisuorituksen. 

Sunnuntaina Sochissa oli Rugbyn EM-mestaruuskilpailujen yksi otteluista, Venäjä-Saksa. Voi Rugby! Miksen en ole koskaan tajunnut, kuinka hieno laji Rugby on. Kaunista väkivaltaa, uskomatonta voimaa. Menin sinne yhdessä Devinin kanssa, joka on harrastanut lajia useamman vuoden itse. Hän kertoi koko ajan mitä tapahtui, kertoi sääntöjä.. Sellaista urheilulajia, mistä itse ei ymmärrä mitään, on hyvä mennä katsomaan sellaisen kanssa, joka on intohimoinen lajista. Rugby, sinusta tuli yksi minun lempiurheilulajeista. Missä Suomessa voi päästä seuraamaan Rugbya? 

Ps. Devin is happy, because he is a lizard. 

Työharjoittelu Suomen Olympiakomiteassa

No nyt päästään asiaan! Toinen postaus heti perään, niin päästään taas kartalle. Eli jos joku ei huomannut, eilen illalla kirjoitin Mastermanin toisesta viikosta, ja nyt heti perään työharjoittelusta - älä siis unohda edellistä kirjoitusta. Nyt kun kuitenkin tässä kuukauden verran hiljaiseloa ollut blogin puolella, niin koitanpa kirjoittaa oikein kunnolla ja kattavasti.

Työharjoittelu Suomen Olympiakomiteassa ajalla 20.2.-3.3. Aivan uskomaton kokemus! Olen onnekas, että samaan aikaan oli vielä Lahden hiihdon MM-kilpailut, ja sain olla osa myös sitä. Vaikka harjoittelu olikin vain kaksi viikkoa, sain todella paljon uusia kokemuksia ja pääsin syventämään oppimaan hirmuisesti.  Mielestäni ehkä paras asia harjoittelussa oli se, että sain paljon uusia kontakteja, jotka ovat urheilualan vaikuttajia Suomessa. Toivon todella, että tulevaisuudessa pääsen hyödyntämään tätä kokemusta, ja toivottavasti myös työskennellä heidän rinnallaan.

Matka Sochista Hauholle

Perjantai-iltana lento kohti Pietaria ja sieltä sitten Allegrolla Lahteen, jossa iskä oli minua vastassa. Lensimme Pietariin Martinin kanssa samalla lennolla, sillä hän oli matkalla Slovakiaan työskentelmään Slovakian jalkapalloliiton kanssa. Lento oli yölento, ja olimme Pietarissa klo 2 yöllä. Muutaman tunnin yöunet (lentokoneessa + lentokentällä) ja aamulla viiden jälkeen lähdin taksilla kohti juna-asemaa, ja puoli seitsemältä lähti Allegro pikavauhtia kohti Lahtea. Lahdessa olin jo kahdeksan jälkeen ja kotona kymmenen aikoihin. Yöllä matkustamisessa on hyödyt ja haitat: 

1) ei saa kunnon yöunia, mikä johtaa välillä ehkä kiukkuisuuteen

2) säästää "ajassa", ja saa olla kauemmin kotona.

Eli, kun olin jo lauantaiaamuna kotona, sain olla periaatteessa yhden kokonaisen päivän kotona. Heti kotiin tultuani otin muutaman tunnin päikkärit ja hyvin jaksoi temmeltää koko päivän!

Ensimmäinen viikko työharjoittelua

Ensimmäiset kaksi päivää meni Pasilassa, Olympiakomitean tukikohdassa. Pääsin tutustumaan kaikkiin työntekijöihin, ja kertomaan muutamalle myös omasta koulutuksestani. Yllättävän monella ei ole mitään tietoa tästä yliopistosta, vaikka kuitenkin Kansainvälisen Olympiakomitean alla tämäkin yliopisto periaatteessa toimii. Ne jotka eivät tienneet, niin nyt ainakin tietävät, ja tietävät myös, että suomalainen likka täällä pitää sinivalkoista lippua korkealla!

Maanantaina lähinnä käytiin läpi viikon lukujärjestystä ja aikataulutusta, mitä kaikkea tulema pitää. Käytiin myös läpi Olympiakomitan organisaatiota, ja mitä kaikkea heidän töihin kuuluu. Tiistaina päästiin sitten "itse asiaan". Muutaman "kotiläksyn" ohjaajani antoi minulle, eli taustatöitä tein hieman. Luin muutamia artikkeleita/powerpointteja Olympiakomiteasta ja heidän työstään. Tiistaina aloitettiin Katin ja Maaritin kanssa Lahti2017-projektilla. He kertoivat, mitä he siellä tekevät ja mitä minä pääsen tekemään. Näistä kerron enemmän seuraavaksi, sillä keskiviikon&tiistain tein heidän kanssaan hommia. Tämän jälkeen pääsin puhumaan Jukka Tirrin kanssa, joka on huippuurheiluyksikön puolelta. Hän kertoi minulle mm. miten Olympialaisiin valmistaudutaan ja miten esimerkiksi. Kazakstanin Universiadeissa Suomella meni ja miten sinne valmistauduttiin Olympiakomitean kannalta. Sillä se, mitä me näemme telkkarista, ei ole kaikki se mitä he oikeasti tekevät. Projekti on todella laaja, kun puhutaan vaikka Olympialaisista tai Universiadeista.  Melkein vuotta aiemmin kisoja aletaan kunnolla valmistautumaan niihin bisneksen puolella. 

Tämän jälkeen pääsin tutustumaan "Finland Sports Park"-projektiin, jota hoitaa Laura Lepistö. Sochin Olympialaisten aikaan Tsekeissä oli rakennettu "olympiakylä" tavan tallaajien joukkoon, Prahan yhteen puistoon. Olympiakylän tarkoituksena oli/on tuoda olympismia ja olympialaisten henkeä kaikille myös muutenkin kuin vain ainoastaan television/median kautta. Kylässä oli mahdollista kokeilla erilaisia urheilulajeja, viettää aikaa, syödä, katsella screenin kautta Olympialaisia.. Ja se oli ollut menestys. 2016 Rion Olympialaisten aikaan Tsekit laajensivat Olympiakylää neljään eri kaupunkiin, ja vieläkin isompi menestys. Tätä yritetään nyt lähteä lanseeraamaan muihinkin maihin, ja nyt myös Suomi olisi lähdössä mukaan tähän tempaukseen. Jos ei vielä Etelä-Korean 2018 talviolympialaisiin niin 2020 Tokion Olympialaisiin.

Keskiviikkona pääsin Lahden kisoihin. Siellä olin Suomi100-ständillä, missä käytännössä koitettiin kannustaa kisaturisteja aktiiviseen elämään, kertoa Suomi 100-teemasta, ja mitä kaikkea siihen oikeasti liittyykään. 2017 on eräänlainen "supervuosi" urheilun kannalta - tai no, muutenkin. Suomi täyttää 100 vuotta, ja sitä kautta myös yritetään saada aktiviisuutta suomalaisten joukkoon. Supervuotena on useita urheilutapahtumia Suomessa, niin kansainvälisiä kuin kansallisiakin. Supervuoden kolme suurinta tapahtumaa on: Lahti2017 (juhlakisat monella eri tapaa, seitsemännen kerran järjestetty nyt Lahdessa),  Paavo Nurmi Games (60-vuotistaival niilläkin) sekä EuroBasket. 

Torstaina pääsin osallistumaan B2B-tapahtumaan, (business to business) eli yritykseltä yrityksille-tapahtumaan. "Finland - for the love of sport". Eurooppalaisia tapahtumajärjestäjiä tuli kymmenkunta paikalle, ja heille kerrottiin suomalaisten vahvuuksista tapahtumanjärjestäjinä, ja Suomesta tapahtumamaana. Case Study Lahti2017 kautta alettiin purkamaan Suomen vahvuuksia, ja niitä ovat mm. asiakaslähtöisyys: suomalaiset eivät mieti vain niitä "tähtiä" eli atleetteja, vaan myös maksavia asiakkaita. Miten heille pystyisi antamaan parhaan mahdollisen kokemuksen? On harmittavan totta, että muissa maissa ei kauheasti mietitä heitä, jotka tuovat rahat tapahtumaan... Toinen Suomen ehdoton vahvuus on kestävä kehitys. Kaksi esimerkkiä, samasta aiheesta: Rio2016 Olympialaisten kaikki tapahtumapaikat ovat jo aivan rappiolla, eikä niitä voi käyttää (katso kuvia täältä: klik). Suomen 1952 Olympialaisten tapahtumapaikat ovat vieläkin käytössä, tavalla tai toisella: Hämeenlinnan Apparra, Helsingin Olympiastadion... Tämä oli erityisesti harjoitteluni kohokohta, sillä opin paljon uutta, mutta myös syvensin oppimaani. Moni asia, jota en aivan ollut ymmärtänyt opinnoissa, aukesi minulle tässä tapahtumassa. 

Torstai-iltana matkasin Kuopioon, sillä menin perjantaina Savonia-ammattikorkeakouluun puhumaan RIOU:sta, eli yliopistostamme ja kannustamaan restolaisia kansainväliseen uraan. Lauantaina menin kisaturistiksi Lahden kisoihin ja sunnuntaina olikin koko päivä pyhitetty opiskelulle. Minulla oli vain pienen pieni terroristi estämässä minun opiskeluani...

Pumpane olisi kovasti halunnut auttaa mua mun esseen tekemisessä.

Toinen viikko

Viikko alkoi vapaapäivällä ja tiistaina takaisin Pasilaan. Keskiviikko ja torstai meni taas Lahden kisoissa, ja perjantaina kävin Ylen radiotalolla juttelemassa Yle Urheilun urheilupäällikön kanssa median suhteesta urheiluun. 

Tiistaina pääsin tekemään käännöstyötä Kansainväliselle Olympiakomitealle. IOC:n presidentti, Thomas Bach, oli käymässä Suomessa Lahden kisoissa. Thomas Bachista tehtiin artikkelit mm. Helsingin Sanomille ja Ylelle, ja kyseiset artikkelit piti kääntää englanniksi IOC:lle. Tämän lisäksi pääsin myös tutustumaan IOC:n ja NOC:n väliseen kommunikointiin. Mitä kaikkea suhde sisältää, ja minkälaista vuorovaikutusta he käyvät keskenään. 

Iltapäivällä pääsin tutustumaan lähemmin "Finland House"-konseptiin. Finland House pohjautuu työ-ja elinkeinoministeriön ja Suomen Olympiakomitean väliseen yhteistyöhön. Tarkoituksena on on viedä ja esitellä Suomea ja suomalaista osaamista Olympialaisissa, Olympiakylässä. Ja ensimmäisen kerran tämä siis tapahtui Riossa. Finland Housen tavoitteena on käytännössä esitellä suomalaista high-tech osaamista, vahvistaa clean-tech brändiä, saada kauppoja kansainvälisten suurtapahtumaprojektien ja suomaisyritysten välillä. Seuraavien Olympialaisten Etelä-Koreassa Finland House-projektia on aloitettu jo viemään eteenpäin, tähän liittyen tein valmisteluja. 

Keskiviikkona ja torstaina olin taas Lahden kisoissa. Tällä kertaa pääsin osallistumaan "tapahtumakyselyyn" ja sen järjestämiseen. Kysely oli vaikuttavuustutkimus, joka järjestettiin yhteistyössä Opetus- ja kulttuuriministeriön, Olympiakomitean, kisaorganisaation (=Lahti Events), Lahti Regionin, Lahden kaupungin ja Sportcalin kanssa. Tärkeintä oli saada tärkeää sataa liittyen siihen, paljonko kisat jättävät Lahteen taloudellista hyötyä. 

Perjantaina oli lyhyt päivä, mutta sitäkin antoisampi. Minulla oli tapaaminen Ylen mediatalolla Panu Pokkisen kanssa, joka on Ylen urheilupäällikkö. Hänen kanssaan pääsin keskustelemaan median ja urheilunsuhteesta toisiinsa. Eli käytännössä juttelimme parin tunnin ajan siitä, miten miesten ja naisten urheilulajien erot näkyvät mediassa, miksi joitakin urheilijoita näytetään enemmän mediassa.. Käytännössä kaikkiin näihin liittyi samat vastaukset, ja pääasia niistä oli: kiinnostavuus. Vaikka, sanotaanko esimerkiksi, Ringetten naisten maajoukkue on dominoinut MM-kisoja viime vuosien ajan paljon, mutta heidän menestys ei näy mediassa. Syynä on, se, että tavan kansalaisia ei kiinnosta se niin paljon, kuin esimerkiksi jääkiekko. Resurssit eivät yksinkertaisesti anna myöden tässä kohtaa.
Vaikka pieni osa olisi kiinnostunut jostakin tietystä urheilulajista, niin se ei yksinkertaisesti riitä. Kaikki, mitä Yle tekee, perustuu dataan ja kyselyihin mitä he ovat tehneet.

Keskustelu Pokkisen kanssa oli hyvin eloisa ja antoisa, ja aika menikin todella nopeasti. Olisimme voineet jatkaa keskustelua pidempäänkin, mutta valitettavasti hänellä oli kiire Lahden kisoihin, mikä oli aivan ymmärrettävää. Keskustelu oli kuitenkin erittäin mieleenpainuva ja kiinnostava. 

Harjoittelu kokonaisuudessaan

Ainiin, ensinnäkin pitää kiittää Leenaa siitä, että sain asua hänen luonaan Vantaalla, eikä tarvinnut käydä Hauholta käsin Pasilassa. Leenalla on myös sellainen pieni karvapallero, joka oli hyvin innokas aina tulemaan aamuisin minun luokseni...

Kaikista siisteintä harjoittelussa oli se, että kommunikointi oli kaksisuuntaista: itse opin paljon, mutta myös mm. Olympiakomitean työntekijät olivat todella kiinnostuneita siitä, mitä olemme opiskelleet ja mitä minä olen oppinut. Moni myös lupasi auttaa minua minun opinnoissa, ja jopa lopputyössä. Katsotaan mitä tulema tuo tullessaan. Ainakin tämä kahden viikon rupeama sai minut vain entistä innostuneemmaksi, että oikealla alalla ollaan. Oli todella antoisat kaksi viikkoa, ja toivon todella, että tulevaisuudessa pääsen työskentelemään urheilualalla. 

Ainiin ps. Finland - for the love of sport -tapahtumassa myös juttelin erään urheilualanvaikuttajan kanssa, ja hän kertoi, että hänellä on restonominkoulutus alla ja siitä lähtenyt rakentamaan urheilualalla uraansa. Hänen mielestään urheilualalla on todella tärkeää ymmärtää turismin vaikutteita, sillä mm. urheilutapahtumissa on aina "kisaturisteja", joten on todella tärkeää huomioida turismi/matkailu... Itsellä restonomintutkinto alla, ja nyt urheilualan maisterintutkintoa... Ei mitenkään huonosti mene meikäläisellä!

-10 asteesta + 20 asteeseen. Nam. 

Guy Masterman, viikko 2.

Kiirettä on pitänyt, eikä ole kerennyt kirjoittaa viimeisestä kahdesta viikosta. Itseasiassa kolmesta. Eikun neljästä. Eli toinen viikko Mastermannin opetuksessa jäi kirjoittamatta syystä että lähdin Suomeen. Suomessa tein kaksi viikkoa harjoittelua Olympiakomitealla & Lahti2017-kisoissa, ja sitten tulin takaisin opiskelemaan Sochiin. Ja ensimmäinen viikko täälläkin takana. Ja saamaton kun olen, ja vielä keksin tässä näitä tekosyitä.

Mennäänpäs ajassa vähän takaisin päin, ja mennään läpi asioita, mitä on tapahtunut.

Mastermanin toinen viikko

Kuten kerroin viimeksi, minulla on jo kokemusta Mastermanista ja hänen kurssistaan. Masterman on yksi ehkä kaikkein vaativimmista professoreista, ja hänen kanssaan saa oikeasti painaa duunia. Kaikki ovat totta kai todella vaativia, mutta Masterman on vaativin. Jopa Yliopiston henkilökunta pelotteli meitä hänestä. Hänen opetustyylinsä on kuitenkin hyvin mukaansatempaavaa ja häntä on helppo seurata. Yleensä aamupäivät, ennen lounasta mennään läpi hänen powerpoint-slaidinsa, ja opiskellaan asiat teoriassa. Tämän jälkeen meillä oli parin tunnin lounastauko, ja tämän lounastauon aikana meidän myös piti viedä oppimamme käytäntöön. Eli aihe, mitä aamupäivällä opiskeltiin, näytimme ymmärryksemme iltapäivällä oman case study:n kanssa. Tosiaan aiheena oli ensimmäisellä viikolla "Stratetig marketing planning" ja toisella viikolla "Marketing communications and public relations".

Ensimmäisen viikon aikana siis opiskelimme markkinointisuunnitelman tekemistä urheilutapahtumalle/tuotteelle, ja saimmekin kurssityöksemme tehdä markkinointisuunnitelma valitsemallemme tuotteelle/tapahtumalle. Itse aion tehdä lumilautailuun liittyvän markkinointisuunnitelman. Onneksi tässä on deadline vasta maaliskuun loppupuolella. 

Tunneilla kävimme läpi markkinoinnin perusteita, niin 4p:tä, kuin 7p:tä, SWOTia.. SWOT on minulle hyvinkin tuttu analyysimenetelmä, mutta kävimme sen erilailla läpi, miten ennen. Tärkeintä oli se, että keskityimme asiakkaan näkökulmaan, ei yrityksen näkökulmaan. Syvennyimme mm. Boston Maratonin pommi-iskuun, ja siitä tiedottamiseen, erilaisten urheilutapahtumien sponsorisuhteiden, Nascarin suosioon USA:ssa.. Viime kerralla kun olin hänen opissaan, Masterman keskittyi todella paljon jalkapalloon. Tällä kertaa, kahden vuoden jälkeen, hän opetuksensa oli laajentunut muihinkin urheilulajeihin, niin talvi- kuin kesälajeihin.  

Toisella viikolla aiheena oli markkinointikommunikaatioita ja sekä PR. Tälläkin viikolla opiskelimme aivan samalla lailla, kuin edelliselläkin, kävimme läpi aamupäivällä teorian, ja iltapäivällä sitten syvennyimme sitten aiheisiin omissa ryhmissämme.

Tällä viikolla meillä oli myös viisi vierailevaa tähteä Suomesta käymässä. Matkailu-alan opiskelijoita. Tällä kertaa en saanut valitettavasti mitään herkkuja Suomesta, mutta tämä ei haitannut (hirveästi), sillä onneksi matkasin perjantaina jo Suomeen, ja siellä sitten herkuttelin entistä enemmän!

Devin 25-vuotta

Kuten olen maininnut, jos en täällä blogissa, niin henkilökohtaisesti monelle ainakin, että meistä on tullut "kolme muskettisoturia" - Martin, Devin ja minä. Teemme paljon asioita yhdessä (=kaikki asiat yhdessä), niin koulujutut kuin vapaa-ajanvietonkin. Juuri tänä aikana, kun minä ja Martin olimme tekemässä harjoitteluamme kotimaissamme, Devinillä oli syntymäpäivät. Neljännesvuosisata tuli täyteen. Vietimme niitä kuitenkin jo hieman etuajassa yhdessä, sillä ennenkuin aloimme tekemään perjantain isoa ryhmätyötä, yllätimme Devinin. Olimme ostaneet hänelle lahjan, ja kolme pientä kuppikakkua (Devinille kaikki, mutta tietenkin toivoimme että Devin ne meidän kanssa jakaa... ja niinhän hän onneksi tekikin). Seuraavaksi onkin minun syntymäpäivät, n. kahden viikon päästä ja Martinilla huhtikuun puolessa välissä. 

Perjantaina 18.2. matka kohti Suomea ja harjoittelua Suomen Olympiakomiteassa alkoi, ja siitä sitten lisää seuraavalla kerralla...

Aiya lähti Itävaltaan, Martin Slovakiaan ja minä Suomeen.