Sotši

= Sotši on Mustanmeren rannikkokaupunki Krasnodarin aluepiirin eteläosassa Kaukasian länsiosassa Venäjällä Itä-Euroopassa. 

Sunnuntaina 11. Syyskuuta käänsin uuden sivun elämässäni ja lähdin seikkailemaan kohti Venäjää, kohti Sochia. Seuraavat kymmenen kuukautta vietetään näissä uskomattomissa maisemissa, mitä uskomattomimpien ihmisten seurassa.

Kolme lentoa myöhemmin, Helsinki-Riika-Moskova-Sochi, saavuin Sochin kansainväliselle lentokentälle, joka on yhtä suuri kuin Kittilän lentokenttä. Lentokentällä tavattiin uusiseelantilaisen Solangen kanssa, ja pienten alkuvaikeuksien kautta pääsimme matkaamaan lentokentältä kampukselle. Taksimatka kesti n. 40 minuuttia (30 km), mutta maksoi hurjat 890 RUB eli n. 12 €. Venäläisten mielestä Sochi on hyvinkin kallis paikka sen ollessa lomakohde Mustanmeren rannalla. Mielenkiinnolla odotan, kuinka halpaa sitten muualla, on jos tämä on nyt sitten kallista... 

Miksi Sochiin?

Tulin opiskelemaan Russia International Olympic University nimiseen yliopistoon Master of Sport Administration-koulutusohjelmaan, joka on karkeasti suomennettuna urheilun johtamista. Kerron myöhemmin enemmän kyseisestä yliopistosta ja koulutusohjelmasta, tekemällä oman blogipostauksen. Sain stipendin, joka kattaa koulutuksen ja asumisen, entisen kouluni Savonia-ammattikorkeakoulu, kautta. Koulutus kestää kymmenen (10) kuukautta, ja töitä saa tehdä todella intensiivisesti. Yliopistossa opiskelee tällä hetkellä kokoaikaisesti kolme ryhmää, kansainvälinen MSA-ryhmä, jonka opetuskieli on englanti. Meitä on 15 eri maasta, ja n. parisenkymmentä. Tarkkaa määrää en vielä osaa sanoa, sillä kaikki eivät ole vielä saapuneet tänne. Toinen ryhmä on venäjänkielinen MSA-ryhmä, joka koostuu vain venäläisistä. Kolmas ryhmä koostuu entisistä Olympiaurheilijoista, jotka suoraan sanoen eivät ole päässeet kiinni työelämään lopetettuaan aktiiviuransa. Paikalta löytyy mm. Ivan Uhov, 2012 Lontoon olympialaisten korkeushypyn kultamitalisti, Gleb Galperin, 2008 Pekingin olympialaisten uimahypyn pronssimitalisti sekä Sofja Konuh, 2000 Sydneyn olympialaisten vesipallon pronssimitalisti. 

Devin Irlannista ja Ivo Portugalista 

Ensimmäinen viikko on ollut sananmukaisesti tyyntä myrskyn edellä. Todellinen äksöni ei ole vielä alkanut, vaan rauhallisesti meille on esitelty yliopistoa, kerrottu opiskeluista, tulevaisuudesta, professoreista... Paljon tietoa ja informaatiota yhteen viikkoon, ja pää pyörällä kaikesta uudesta. Yllättävän nopeasti olemme ryhmäytyneet, ja meistä on tullut "yksi iso perhe". Hyvänä esimerkkinä pidän keskiviikkoa, kolmatta päiväämme täällä. Irlantilaisella Johnilla oli syntymäpäivät, ja yllätimme hänet kahdesti. Kävimme ostamassa hänelle kakun, hiippailimme hänen huoneeseen (kiitos hänen kämppäkaverin Ivon), ja yllätimme hänet totaalisesti. "Oletin tämän syntymäpäiväni olevan hieman yksinäinen, ja etten saa kakkua ollenkaan". Videon  voit nähdä täältä klik

Lukuvuosi avattiin virallisesti torstaina 15.9. Paikalla oli TV-ryhmiä, yliopiston rehtori suoraan Moskovasta, HC Sochin manageri, yliopiston alumneja, yhteistyökumppaneita... Videota voit katsoa mm. täältä klik ja klik. Ne ovat kylläkin venäjäksi, mutta pointin saa siitä! Virallisen avajaisjuhlan jälkeen, meillä oli tietenkin viralliset Olympialaiset. Joukkueita oli yhteensä neljä, englanninkielinen msa-ryhmä, venäjänkielinen msa-ryhmä, toinen venäjänkielinen olympia msa-ryhmä sekä yliopiston henkilökunta. Päätuomari, joka oli lahjottavissa kakuilla ja oluella, saattoi vaihtaa sääntöjä, jos siltä tuntui, oli rehtorimme Lev Beluslov. Olympialaiset koostuivat neljästä eri lajista, jalkapallo, tikanheitto, koripallo, ja viesti. Tikanheitossa ja koripallossa olimme  viimeisiä, jalkapallon voitimme, ja tanttadaa! viestissä olimme jaetulla 1. sijalla Olympiaurheilijoiden kanssa! Voitte vaan kuvitella, kuinka paljon niitä otti päähän se, että he eivät voittaneet sitä reilusti...

The Sharks (tai vaihtoehtoisesti Olympstars)

Perjantaina meillä oli virallinen tapaaminen rehtorin kanssa, jonka jälkeen meillä oli Open Lecture, jonka puhujaa pidettiin meiltä salassa loppuun asti. Itse en henkilökohtaisesti ensiksi tunnistanut henkilöä, ja aluksi luulinkin, että hän on "vain joku", mutta venäläisten supistessa keskenään hirveästi, saimme kuulla hänen olevan Elena Vesnina, joka vain muutama viikko takaperin voitti Rion olympialaisissa Tenniksen kultaa. Hän oli erittäin mielenkiintoinen puhuja, ja hänen puheestaan huomasi hänen todellisen intohimonsa tennikseen. 

Vasemmalla rehtori, keskellä Elena ja oikealla puolellaan hänen isänsä ja valmentajansa.

Maanantaina alkaa itse äksöni, ja aiheena "Global Sport Governance". Innolla odotan tulevaa. Tiedän, että töitä saa tehdä, mutta sitähän varten tänne on tultu!

Raija