Revenue generation & Sponsorship

Voi vitjat, aina sanon, että viikko on ollut hauska.. mutta taas se on sanottava, että tämä viikko oli todella hauska! Pidin todella meidän professoristamme, hänen huumorintajustansa, opetustyylistään.. Vaikka hän onkin natiivi englanninpuhuja, hän huomioi meidät kaikki puheessansa. Hän on opettanut englantia kansainvälisesti, joten hänen englantinsa oli helposti ymmärrettävää. Mutta ei kuitenkaan "english for dummies".

Kuten sanoin, John Beech on alun alkaen Englannista, ja on professorina Coventryn yliopistolla. Hänen erikoisosaamista on urheiluturismi ja kaikki siihen liittyvä (eli käytännössä kaikki). Käy usein luennoimassa ulkomailla, Itävallassa, Espanjassa ja itseasiassa! Marraskuun lopussa hän sanoi menevänsä JAMKiin luennoimaan jo kolmatta (vai neljättä) kertaa! Kuten kaikki muutkin professorimme (ja luokkalaisemme) hän on suuri jalkapallofani, ja käytti usein jalkapalloa esimerkkinä. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, ja artikkeleita, ja hän on tehnyt satoja haastatteluja. Myös Suomen JJK on yksi hänen lempijalkapalloklubeistaan ja itseasiassa kun hän kuuli, että tänä vuonna yksi opiskelijoista on Suomesta, hän toi JJK:n huivinkin mukanaan! :)

Viikko alkoi todella iloisella tavalla. Kuten kerroin, viime viikolla puhuimme tunneilla gradusta & aiheista. Omana ideana on tosiaan kirjoittaa jotakin urheiluturismiin liittyen, joten ensimmäisenä aamuna menin puhumaan John Beechille omasta lopputyöni aiheesta, ja samalla siinä keskustelun lomassa hän mainitsi, että hänellä on syntymäpäivä sinä maanantaina. Kerroin asiasta luokkatovereilleni, ja päätimme yllättää hänet. Olin kuullut jo (tälläkin kertaa), että John on todella rento ja mukava professori, joten se olisi todella mukavaa. Ja viikko todisti sen, että hän todellakin ansaitsi yllätyksemme!

Maanantai-iltapäivänä, viimeisellä luennolla, nostin käteni ilmaan, ja aloitin lausumalla "I have one thing according to our talk before..." Ja tämä oli merkki luokkatovereillemme, että nyt on aika aloittaa laulaminen. Lauloimme hänelle "hyvää syntymäpäivää", ja annoimme hänelle kakun. Luentojen lopuksi söimme kakun yhdessä. Hän oli onnellinen, ja niin mekin!

Tällä viikolla aiheena oli sponsorointi sekä rahantulolähteet urheilumaailmassa. Lähteitä ei kuitenkaan tutkittu niinkään samalla lailla kun edellisillä kerroilla, vaan lähinnä keskityttiin turismin tuomiin rahoihin. Näitä tulonlähteitä ovat myyntitavarat eli erilaiset joukkueiden fanituotteet, lipputulot, sponsorirahat yms.

Kuten aina ennenkin, viikon lopuksi meillä oli ryhmätyö tehtävänä, jossa syvennyimme oppimaamme enemmän. Ryhmien tarkoituksena oli tutustua joko liigaan (esimerkiksi NHL, KHL, Champions Liga), joukkueeseen (jalkapallo, jääkiekko) tai tapahtumaan (olympialaiset, universiads tms) ja kertoa heidän rahantulolähteistään. Meidän ryhmämme valitsi aiheeksi KHL:n ja vertasimme sitä osittan NHL:n kanssa. Hauskinta tässä on se, että olemme tehneet nyt useammin töitä yhdessä, ja meidän ryhmästä on tullut se "hauska ryhmä", joka aina haluaa lisätä omalla tavallaan huumoria esitykseen. Tällä tavalla saamme pidettyä mielenkiinnon yllä, eikä kokoajan olla vain puhelimen kanssa. Liian usein tapahtuu niin, että professori on ainut, joka itseasiassa kuuntelee esityksiä. Päätimme tehdä animaatiovideon, joka aluksi tuntui todella hyvältä idealta. Keskiviikon 15 tunnin työskentelyn jälkeen, torstain kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen ei niin hyvältä... mutta hauska siitä tuli, ja kerrankin jokaikinen katsoi esityksen alusta loppuun asti! Ryhmätyömme voit katsoa täältä,  klik. Tosiaan, opiskelemme täällä englanniksi (joillekin se ei tuntunut olevan aivan selvää), ja tämän takia kaikki linkkaamani asiat ovat englanniksi.

Tässä kuvassa juuri selitän, miksi valitsimme KHL:n aiheeksemme. "Olette kaikki yrittäneet aivopestä minusta jalkapallofania, joten nyt on aika jääkiekon!"

Lisää John Beechistä löytyy taas Loladen & Alexin videohaastattelusta. Loladen haastattelu on perinteistä mallia, eli keskustelua siitä, mitä kävimme tunneillakin. Annoimme heille hieman palautetta, että olisi mielenkiintoista kuulla enemmän heidän urasta, ja siitä, miten he ovat päätyneet opettamaan RIOU:n, ja Alex otti tästä idean itselleen. Ja kyllä, Beech puhui todella usein luennoillamme hänen kissastaan ja nokkela Alex kysyi myös kissasta! Linkit löytyvät täältä, Loladen haastattelu  klik ja Alexin klik.

Mitäs taas muuta tällä viikolla tehtiin!
Meillä oli kirjastossa "valokuvaussessiot". Eli yliopistomme halusi uusia kuvia meistä kotisivuillensa, ja meidän piti esittää, että muka joskus opiskelisimmekin.. Ongelmia tuotti esimerkiksi kirjan oikein päin pitäminen ja hereillä pysyminen..

Kaksi luokkalaistamme ovat intialaisia, ja perjantaina alkoi heidän vuotuinen juhlansa, Diwali. Diwali, eli deevapali on vuotuinen juhla, ja sen suora käännös tarkoittaa valon ja lamppujen juhlaa, ja se symboloi hyvyyden voittoa pahuudesta. Jo perjantaina saimme kokea hieman maistiaisia tästä juhlasta, kun Abhi pisti päällensä perinteisen juhla-asun. Sunnuntaina juhlimme yhdessä, perinteisen intialaisen ruoan kanssa, kynttilänvalossa. Hieno kokemus! Yksi ehdottomasti parhaimmista asioista täällä opiskellessa on se, että pääsee tutustumaan erilaisiin kulttuureihin. Pääsee tutustumaan heidän erilaisiin juhlapyhiin, ruokiin, tapoihin... Olen todella etuoikeutettu, kun saan olla tämän vuoden täällä, kaikkien näiden ihanien ihmisten kanssa.

Seuraavat kaksi viikkoa meillä onkin eräänlaista "työharjoittelua", mutta kuitenkin opiskelua. Emme ole yliopistolla, vaan pääsemme tutustumaan olympialaisten eri kisapaikkoihin, tapaamaan hallinnon/johdon, ja kulkemaan paikasta toiseen. Tulemme käymään mm. mäkihyppypaikassa ja jääkiekkoareenalla (Teemu Selänne pelasi siellä viimeisen A-maajoukkuepelinsä!).

Skinnneeeeeeeeerrrrrr!

Unohdin viime viikolla antaa linkin Marcon haastatteluun! Täältä voi kuunnella/katsoa hänen haastattelunsa, Lolade&Alex on taas ahkeroinut! Linkki löytyy täältä, klik.

Ja lupasin myös postata tämän jo eilen, mutta mitenkäs taas kävikään...
Viikko kuusi oli kuitenkin tutkimusmenetelmien läpi käymistä.

Professorina toimi James Skinner (sukunimeä ei voi olla sanomatta Simpson-äänellä, Skinnneeeer!) ja hän on alun alkaen Austaraliasta, mutta nykyään työskentelee Loughborough Yliopistossa Lontoossa. Erityisesti hän on kiinnostunut dopingista sekä erilaisista tutkimusmenetelmistä. Hän on työskennellyt kansainvälisen olympiakomitean kanssa, WADAn (World Anti Doping Agency), sekä Australian jalkapalloliiton kanssa. Tällä hetkellä hän työskentelee WADAlle ja etsii uusia tutkimusmenetelmiä anti-dopingille. 

Skinner oli opettamassa meille tutkimusmenetelmiä. Kaiken kaikkiaan hän tulee työskentelemään meidän kanssa 3-5 kertaan, sillä hän on meidän lopputyömme ohjaaja. Jo Savonia-ammattikorkeakoulussa meillä oli kurssi "tutkimusmenetelmistä" ja käytännössä kävimme samoja asioita tällä viikolla. Tutustuimme kylläkin vielä syvemmin erilaisiin menetelmiin.

Viikon tarkoituksena oli antaa meille kuva siitä, mitä meillä on edessä. Mitä kaikkea meidän itseasiassa pitää tehdä lopputyömme eteen, miten etsimme tietoa lopputyömme aiheesta ja minkälaisella tavalla teemme sen. Aloimme myös suunnittelemaan lopputöidemme aiheita, jotka pitää olla päätettynä marraskuun loppuun mennessä. Silloin saamme tietää henkilökohtaiset ohjaajamme, ja alamme viimeistään työstämään niitä.

Opetustyyli Skinnerillä oli asiallinen, mutta huumoria unohtamatta. Vaikeuksia tuotti hänen aksentti, joka oli sekoitus aussia ja brittiä - välillä jopa Devinillä, jonka äidinkieli on englanti, oli vaikeuksia ymmärtää häntä. Kuten olen jo moneen kertaan maininnut, pidän siitä, että teoria viedään käytäntöön. Aamupäivällä kävimme hänen kanssaan aina powerpointin läpi, ja iltapäivällä lounaan jälkeen meillä oli aina directed task. Directed taskin aikana saimme artikkelin, joka piti lukea ryhmissä, ja käydä läpi se sen päivän aiheen kannalta.

Skinnerin haastattelun voit katsoa täältä, klik.

Kuten sanoin, meidän pitää aloittaa lopputyön kirjoittaminen marraskuun lopussa viimeistään. Suotavaa olisi, jos keksisimme aiheen jo aiemmin. Itselläni ei ole vielä selvää visiota lopputyön aiheesta, mutta toivon sen tulevan pian. Olen kylläkin ottanut yhteyttä jo mahdollisiin ohjaajiin (Robert Kaspar - Itävallasta, erikoistunut talviurheiluun, sekä John Beech - Englannista, erikoistunut urheiluturismiin). Toivon heillä olevan ideoita, tai edes antavan minulle vähän apua, mitä voisin tehdä. Jorgos, jos luet tätä, onko sinulla mitään ideoita? Saa laittaa sähköpostia :)

2020 Jalkapallon EM-kisat pidetään 13 eri maassa. Jääkiekon MM-kisat 2012/2013 pidettiin kahdessa eri maassa. 2002 FIFA World Cup pidettiin kahdessa eri maassa. Tällä hetkellä suunnitellaan 2026 talviolympialaisten pitoa Norjassa ja Ruotsissa (Åre&Trondheim) ja mahdollisesti siihen voitaisiin liittää vielä Suomi mukaan. Eli aiheena voisi olla: Mega-tapahtumien/talviolympialaisten järjestäminen useassa eri isäntäkaupungissa. Hyödyt/haitat/yleinen analysointi. Tämä tulee mitä luultavammin olemaan tulevaisuutta, koska isojen tapahtumien isännöiminen on hyvin kallista, ja monella maalla ei ole yksinkertaisesti rahaa siihen. Järjestämällä yhdessä se mm. vähentäisi kustannuksia, lisäisi turismia monella tapaa sekä mahdollistaisi pienempien maiden osallistumisen isännöimiseen. Tämä on toisaalta vain ajatustasolla, mutta voisi olla mielenkiintoista kirjoittaa siitä. Se on myös uusi aihe, eikä siitä löydy paljoa kirjallisuutta/tietoa. Saapa nähdä, mihin sitä päädytään!

Kävin myös kirjastossa lainaamassa kirjoja. Tutustumalla kyseisiin kirjoihin toivon, että saisin hieman kipinää lopputyön kirjoittamiseen, sekä hieman taustatietoa yleisestikin. Kävin kirjastossa yhdessä Martinin kanssa. Martin. Hänellä on kolme tutkintoa, mutta ei ole koskaan (KOSKAAN) lainannut yhtäkään kirjaa kirjastosta. Nyt hän pisti ranttaliksi, ja lainasi kolme kirjaa. Tämä päivä painautuu historiaan. 

Kyseisellä viikolla ei tapahtunut paljoa mitään muuta. Flunssa-epidemia jyllää luokallamme, ja neljä opiskelijaa oli melkein koko viikon poissa. Itse olen popsinut paljon C-vitamiinia, sillä minuunhan tauti ei saa tarttua!
Vapaa-aikakin meni nopeasti, ja taas jo porskutetaan uutta viikkoa eteenpäin. 

Jos kellään teistä lukijoista on jotain toivomuksia, taikka haluaa kuulla jotakin erityistä, niin saa laittaa sähköpostia! Ilmiantaka itsenne! Sähköpostini on raijarekola@hotmail.com. Kysymyksiä, aiheita tai mitä tahansa, niin pistäkää tulemaan! Saisin uutta potkua tähän kirjoittamiseen.  Tiedän, että teitä olevan muutama ainakin, sillä kävijämäärä näyttää yli 700!

Katsellaan taas!

International communication and public speaking

Tällä kertaa meillä ei ollut tenttiä! Mutta koulua oli joka päivä kello 18 asti. Viikonloppuna en oikeastaan tehnyt mitään, mutten siltikään saanut tehtyä blogipostausta viikon tapahtumista. Äkkiä siihen muutos!

Helmikuussa 2015 olin kaksi viikkoa Sochissa opiskelemassa. Silloin tutustuin moniin uskomattomiin ihmisiin, ja olen edelleen heidän kanssaan tekemisissä – toisten kanssa kuukausittain, toisten kanssa muutaman kerran vuodessa. Kun sain tietää, että pääsin opiskelemaan yliopistoon tänne, kerroin monelle heistä tästä uutisesta. Sen jälkeen olen ollut heihin yhteydessä entistä enemmän. Parthiin Intiasta, Amediin Panamasta ja Iraan Kreikasta. Ja joka ikinen heistä sanoi, että yksi parhaimmista viikoista tulee olemaan yhdessä Marcon kanssa, kun aiheena on kommunikointi ja puhuminen.

Vaikka viikkoja on takana vasta neljä ja edessä on useita, uskallan sanoa, että he olivat oikeassa. Viime viikko oli aivan mahtava. Meidän onneksemme tämä kurssi oli jo alkuvaiheessa, sillä muilla vuosikursseilla kyseinen aihe on ollut vasta loppuvaiheessa opintoja. Pidämme viikoittain esityksiä, kommunikoimme päivittäin ja puhumme useasti ”arvokkaiden” henkilöiden kanssa.

Aiheena tosiaan oli ”international communication and public speaking”.  

Professorina oli Marco Iacono, Italiasta. Hänellä on usean vuoden tausta pankissa työskentelystä, mutta on omannut intohimon kommunikointiin ja yleisestikin ihmisten elekieleen. Ja tämän kyseisen intohimon huomasi hänestä, kun hän puhui. Ja kyllä, tämän osaan sanoa juurikin sen takia mitä hän opetti meille.

Viikon aikana hän näytti meille usein videoita erilaisista urheilijoiden haastatteluista, sekä elokuvien kohtauksia. Nämä videot olivat loistavia esimerkkejä aiheesta, joita käsittelimme. Yhtenä esimerkkinä oli hyvin puhelias urheilija, jolta usein ei saa puheenvuoroa. Kun hän aloittaa puhumisen, saa odottaa kauan ennenkuin hän sitten lopulta lopettaa. Kun Marco lopulta laittoi videon pyörimään, itse räjähdin täysillä nauruun, sillä tajusin hänen alkubriiffauksen olevan sarkasmia. Linkki kyseisestä atleetista voitte katsoa täältä, klik, ja erityisesti kohta 2:41. Muita esimerkkejä mm. kehonkielestä hän näytti Oleg Znarokin ja Rikard Gronborgin välisen kommunkoinnin jääkiekon MM-kisoista. Linkki siihen löytyy tästä, klik.

Kaikki asiat mitä käytiin läpi, ovat oikeastaan itsestään selvyyksiä, mutta silti opin paljon uusia asioita. Kommunikoinnissa tärkeintä on kuunteleminen; mutta kuuntelemisessakin on monia eri vaiheita. Kuunteletko ja olet kiinnostunut? Kuunteletko, mutta et ole kiinnostunut asiasta ollenkaan? Et edes kuuntele, olet vain paikan päällä? Vastaatko saman tien, edes ajattelematta kuulemaasi?  Summa summarum, Hyvän kommunikoijan salaisuus on yksinkertaisesti kuunteleminen. Tutustuimme myös erilaisiin kommunkointitapoihin, ja veimme oppimamme itsekin käytäntöön, "näyttelemällä" muulle ryhmälle oppimaamme. 

Kaikista mielenkiintoisinta oli, perjantaiaamuna meillä oli "simulaatio lehdistötilaisuudesta". Ryhmämme jaettiin kahtia, joista toinen osapuoli esitti haastateltavia ja toinen osapuoli lehdistöä. Tarkoituksena oli viedä kaikki oppimamme lehdistötilaisuuteen, ja käyttäytymällä aivan kuten oikeassa lehdistötilaisuudessa. Tässä tapauksessa meidän piti miettiä vaatetuksesta lähtien jokaiseen sanaan, mitä käytimme, ja miten käytimme sanoja. Miten käytimme kehoja, ja mitä tunteita näytimme. 

Case Studyna meillä oli lehdistötilaisuudessa Guillaume Nery ja hänen sukellusvideonsa Free Fall. Linkki videoon tästä, klik. Tarkoituksena oli, että haastateltavissa oli Guillaume ja hänen tiiminsä, kenen kanssa hän teki videon. Tämä tarkoitti sitä, että siellä oli Guillaume, hänen vaimonsa, valmentajansa, PR-manageri, lääkäri, kaksi sponsoria, "location manager" - eli hän, joka valitsee paikat sukeltajalle sekä lakimies. Tehtävä oli vaativa, sillä meidän piti pysyä todellisuudessa. Emme tienneet yhtään, mitä lehdistö tulee kysymään meiltä, joten käytännössä meidän piti ottaa kaikki mahdollinen selville. Itse esitin Guillaumen vaimoa, Julie Gautieria. Kuten sanoimme, emme osanneet odottaa mitään, minkälaisia kysyksiä tulisi vastaan, sovimme, että aina jos jollain on vaikeuksia vastata kysymyksiin, niin he voivat osoittaa ne minulle; esitin tunteikasta vaimoa, joten selvisimme helpolla..  Lehdistö tilaisuus oli todella hauska ja todentuntuinen! 

Vasemmalta Ivo, esitti valmentajaa, keskellä Devin, joka oli itse Guillaume sekä minä, Guillaumen vaimo.

Marco on käynyt opettamassa RIOUssa alusta asti, ja hänellä on ollut myös perinteenä aina tehdä pastaa italialaisittain yhdessä opiskelijoiden kanssa. Hän antoi meille listan aineksista, ja pyysi meidän olevan kello 19:00 valmiita. Kokoonnuimme yhteen huoneistoon tekemään ruokaa hänen opastuksellaan. Erittäin herkullista ja hauskaa! Marco on huippu tyyppi! Ruoan nimi oli karkeasti suomennettuna "vihaista ruokaa". Vihainen tulee siitä, että siihen käytettiin todella paljon mausteita. 

Uskon, että juurikin italialainen mies oli täydellinen valinta opettamaan meille kommunikointia ja ihmisten elekielen analysointia. Perjantaina kokoonnuimme pelaamaan illemmalla vielä "Mafiaa". Meidät jaettiin ryhmiin, ja pelasimme ryhmissä sitä. Tarkoituksena oli saada selville kuka on murhaaja pelkästään keskustelemalla, ja tutkimalla kehonkieltä. HS.fi-sivustolta löytyykin sopivasti artikkeli kertoen juurikin mafiasta. Lue se täältä klik. Mafiaa oli todella mielenkiintoista pelata. Tämäkin todisti yhden asian - oppiman kun vie käytäntöön, oppiminen syvenee ja tajuaa paljon uusia asioita..

Lauantainakin meillä oli luento. Tulevan viikon ohjelmassa oli gradun suunnittelemista, ja ennen kuin pääsemme kirjoittamaan gradua, meidän pitää tutustua tutkimusmenetelmiin huolella. Aloitimme viikon jo siis lauantaina, ja professorina tällä kertaa oli James Skinner, alkuperämaaltaan Australiasta, mutta työskentelee Englannissa. Kerron hänestä lisää sunnuntaina!

lauantai...

Lauantai-iltapäivänä menimme luentojen jälkeen katsomaan KHL-matsia. Tällä kertaa peli oli paljon mielenkiintoisempaa kuin viime kerralla, sillä oli taitavampi joukkue vastassa. Sochi voitti Omsk Avangardin 2-1. Jes! Lisää taas sunnuntaina! Oon aktiivisempi nyt ;)

Introduction to the Economics of Sports and the Olympics

Introduction to the Economics of Sports and the Olympics

Kuulostaapa hienostuneelta. Tai oikeastaan kaikki meidän kurssit kuulostaa hienostuneelta, jos tarkkoja ollaan. Tällä viikolla oli aiheena economics eli taloutta käsiteltiin vieläkin. Viime viikolla oli enemmänkin sitä laskemista, rahataloutta, mut nyt oli enemmänkin teoriaa taloudesta. Viime viikon opinnot kyllä helpottivat huomattavasti tämän viikon opiskeluja, mutta kyllä sitä taas töitä tehtiin. 

Professorina toimi tällä viikolla ranskalainen Andreff Vladimir. Tähän mennessä hän ollut kaikista kokenein professorimme, sillä hän aloitti opettamisen jo 1970-luvulla. Hän on "President of International Associaton of Sports Economistis and European Sports Economics Associaton". Hän erityisesti painoitti tällä viikolla taloudellista merkitystä urheilussa, sillä mikään ei toimi, jos talous ei yksinkertaisesti ole kunnossa. Hän on kirjoittanut neljä kirjaa ja 104 tieteellistä artikkelia urheilusta ja taloustieteestä. 

Muutaman asian haluan kyllä nostaa esille muutaman asian tästä viikosta. Opiskelimme mm. sponsoriasioita, vedonlyöntiä, markkina-alueita (monopoli/oligopoli/duopoli yms), doping... Totta kai olen aina tiennyt, että raha on suuressa roolissa urheilussa ja urheilutapahtumissa. Esimerkiksi dopingin markkina-alue pyörii suurin piirtein kuudessa (6) miljardissa eurossa. Sehän on aivan älyttömästi, kun mietitään että doping on vielä kiellettyä! Kaikista suurin markkina-alue urheilussa on TV-lähetysoikeudet, ja se on arvioituna 60 miljardia euroa. Uskomattomia rahoja liikkuu urheilualalla!  Kuten sanoin, professorimme on Ranskasta, ja tästä syystä hän on ollut myös mukana järjestämässä Le Tour De Francea, eli Ranskan ympäriajoa. Minulle urheilu on reilua peliä, ja olen ehkä elänyt tässä pienessä kuplassa tällä saralla, Fair Play! Fair Play! Mutta Ranskan ympäriajossa kaikki - kuten kaikkialla muuallakin - liikkuu rahan ympärillä. Viimeiset 20 kilometriä pyöräilijät eivät enää kilpaile keskenään, vaan he keskustelevat (tai heidän managerit keskustelevat), että kuka lopulta voittaa. Eli kuka on valmis maksamaan eniten. "Jos annan sinulle kymppitonnin, annat minun voittaa, ja seuraavalla kerralla sinä saat voittaa".  EI EI ja EI. Minun maailmani käännähti henkilökohtaisesti ympäri kuultuani tämän. 

Ainiin ja toinen juttu on, että jos saan kymmenen miljardia käteeni nyt ja tässä, aion ostaa itselleni oikeuden nimetä stadionin. Pikku rahoja, mutta hei; "Millä areenalla Winnipeg Jetsit pelaavat? - Raija Rekolalla". Hahaha. 

Tällä viikolla teimme ryhmätyön yhdessä Aajiin ja Martinin kanssa. Aiheena oli "The Challenge to Attract Fans to the Stadium", eli kuinka saada fanit stadikalle. Käytännössä tämä on mahdollista liittää jo aiemmin mainitsemaani TV-lähetysoikeuksiin. Nykypäivänä monet ottelut niin jääkiekossa kuin jalkapallossakin näytetään televisiosta, ja tämä aiheuttaa usein ongelmia stadioneille; miksi fanit menisivät enää katsomaan pelejä stadikalle, jos he pystyvät tekemään saman kotisohvaltaan? 

Vertailimme mm. NHL ja SM-liigaa, Norjan Tippeligaenia (jalkapalloliiga) ja Englanninliigaa. Fakta on se, että ei isoilla liigoilla ole ongelmia saada stadikoita täyteen; mutt entäpä juuri nämä pienemmät liigat, joissa ei ehkä taso ole niin suurta? Jos mahdollisuutena on lähteä katsomaan vaikka HPK-Tappara-peliä 80 kilometrin päähän, jolloin sinun on mietittävä aikataulutusta, matkustamista sinne ja takaisin, rahatilannetta ja sosiaalista puolta TAI jos sinulla on mahdollisuus katsoa kotisohvalta Winnipeg Jets-Minnesota Wild - ilmatteeksi, pystyt tekemään muitakin asioita samalla, kotisohvalta (ei tarvitse esim. jonottaa vessaan); kumman tekisit? Moni valitsee varmasti NHL-pelin jo ainoastaan sen tasokkuuden takia, mutta monet muutkin asiat vaikuttavat. 

Meidän ryhmässä on kaksi journalistia, ja sen huomaa heistä (minun pitäisi oikeasti kyllä esitellä meidän ryhmä jossain vaiheessa... lupaan tehdä sen!). Alex on venäläinen ja Lolade on nigerialainen. Heillä on aina kysymyksiä ja he ovat aina äänessä. Tietenkin se on hyvä asia, sillä he kysyvät monia hyviä kysymyksiä, mitä ei itselle ei tulisi edes mieleenkään. Joka tapauksessa, he haastattelivat professofriamme ja kyseisestä linkistä voi katsoa heidän haastattelun, klik. Siitä saa vähän kuvaa myös, millainen professorimme oli oikeastikin! 

Yritämme olla normaalisti

Toinen isompi juttu, mikä tällä viikolla oli yliopistollamme; Regional Forum for leaders of National Olympic Committees of the CIS, the Baltic states and Georgia. Tämän konferenssin/foorumin tavoitteena on edistää olympialiikkettä ja koulutusta modernissa ympäristössä. Pääpuhujana oli Venäjän Olympiakomitean Vladimir Sengleev, joka painotti olympialiikkeen kehittämisen tärkeyttä Venäjällä. Muita puhujia olivat mm. rehtorimme Leo Belouslov jonka aiheena oli opiskeluiden tärkeys, ja tästä syystä tietenkin me olimme hyvin tärkeässä roolissa siellä. Yliopistomme tarkoituksena on hyvin pitkälti kouluttaa uuden sukupolven monipuolisia johtajia kehittämään olympialiikettä edelleen. 

Ja sitten siellä oli FISU:n presidentti, Oleg Matytsin. Kuten kerroin aikaisemmassa postauksessa, "...FISU eli The International University Sports Federation, ja tarkemmin katsottuna "minkä takia he eivät huomioi vammaisopiskelijoita tapahtumissaan". FISU järjestää kahden vuoden välein Universiades-kilpailut, jotka ovat opiskelijoille tarkoitetut olympialaiset. Heillä ei kuitenkaan ole mitään tarjottavana vammaisurheilijoille, vaikka heidän yhtenä periaatteena on tasa-arvo." (lue postaus täältä: klik). Kuten kotisivuillaan FISU kertoo, myös konferensissa Matytsin kertoi, että "Fisu haluaa olla tasa-arvoinen ja avoin kaikille opiskelijoille. Urheilun ja opiskelun yhteyttä pitää kehittää enemmän, ja urheilemisen kynnystä pitää alentaa. Kaikilla on oltava yhtälainen mahdollisuus päästä kehittämään itseään niin urheilun ja opintojenkin saralla. Nuorilla aikuisilla on oltava mahdollisuus opiskella, mutta samanaikaisesti mahdollisuus urheilla." Hän käytännössä toisti itseään hänen 15 minuutin presentaation aikana. Tämän jälkeen tuli kysymysten aika. "My name is Raija and I am from Finland". Ja tietenkin kysyin, että minkä takia he eivät huomioi vammaisopiskelijoita. Kysyin hyvin aikuismaisesti ja hänkin vastasi hyvin poliittisesti (poliittinen vastaus: paljon hienostuneita sanoja, mutta vastaus ei kertonut mitään). Jos yhtäkkiä Suomen uutisissa siis lukee, että "Suomi ei saa enää osallistua Universiadseihin", se johtuu siitä, ettei FISU:n presidentti pitänyt kritiikistäni. Mutta ei se mitään! Kyllä hän iloisesti kuitenkin suostui minun ja toverini Martinin kanssa selfieen! Vaikkakin kun kävimme kysymässä "voidaanko ottaa kuva" hän hieman kuittaisi minulle, tosin hyvässä hengessä.. ;) 

Delegaatit

Ilmeemme, kun tajusimme yhden luennoista olevan venäjäksi, eikä meille tarjottu käännösmahdollisuutta. 15 minuuttia, eikä mitään tietoa, mitä siellä puhuttiin.

Mitä muuta tällä viikolla on tapahtunut?

No ei kummosempaa! Kuten sanoin aiemmin, odotimme tämän viikon olevan rankka, ja sitä se olikin. Tällä viikolla emme ehtineet tehdä paljoa. Torstaina portugalilaisella Ivolla oli syntymäpäivät, ja itseasiassa teimme hänelle pienen jäynän. Viime viikolla veimme hänen ovimaton, koska, no se on hänelle hyvin tärkeä. Aina jos joku meistä menee hänen huoneeseensa, hän joka kerta muistuttaa meitä pyyhkimään jalkamme tähän mattoon. Viime viikolla sitten tosiaan veimme hänen ovimaton, ja lähetimme hänelle postia oven alta, hän ei kyllä tehnyt kuten pyysimme, mutta kovasti hän yritti selvittää, kuka maton vei. Annoimme hänelle sitten tämän maton takaisin syntymäpäivänä ja voi vitjat että saimme kunnon naurut. 

Ensi viikolla meillä on aiheena International Communication and Public Speaking. Professorimme tulee Italiasta, joten jännä nähdä, miten italialainen opettaa meille kommunikointia... 

Syyskuu kuvin

Syyskuu on tullut ja mennyt, ja ensimmäiset kolme viikkoa Sochissa on takana. Kaksi viikkoa itse opiskelua ja yksi viikko tutustumista. 

Lukuvuoden starttaus "Olympialaiset"

Jalkapallon voittajajoukkue!

Äänekkäimmät tsiirliiderit

Keltaiset: Kansainvälinen ryhmä
Siniset: Olympiaurheilijat
Punaiset: Venäjänkielinen ryhmä
Musta: Henkilökunta

Kävelykierros Sochissa 

Solange Uudesta-Seelannista

Elämää Yliopistolla

Vasily Tkachev, Financial Management professori

Meikä ja Martin esittelemässä tietojamme fanien tärkeydestä urheilussa

Vassil Girginov, Global Sport Governance Professori

Muuta Elämää

Ensimmäisen viikon lauantaina kävimme syömässä venäjänkielisen ryhmän kanssa.

Lämpöä piisaa! Edelleen yli 20 astetta päivällä ja yöllä 10-15 astetta. Jokos Suomessa saa käyttää tykkejä ja villapaitoja? ;)

John, Irlannin surffihirmu

Tiistaina, 5.10. John lähti kotiin. Hän puhui heti alusta asti, että hän ei ole varma, onko tämä nyt häntä varten. Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että hänen on turha "kituuttaa" itseään täällä yhdeksää kuukautta, jos hän ei oikeasti ole kiinnostunut tästä. Ymmärrettävää, mutta John oli aivan huippu tyyppi ja tultiin hyvin toimeen. Hän lähti sitten takaisin Irlantiin, ja aloittaakin heti maanantaina työt liikunnanopettajana. Sovittiin, että meen käymään Irlannissa, jossa  hän opettaa minua sitten surffaamaan, ja hän tulee käymään Suomessa, ja minä opetan häntä lumilautailemaan! Täältä voi vielä katsoa hänen "viimeisen puheensa", klik.

Kirjoitettiin terveiset hänelle paitaan. Siinä onkin hänellä sitten miettimistä, mitä mää kirjoitin Suomeksi. "Paa pari piparii ja pari raparperii eri paperiin." hehehee