Joululoma!

Oli muuten sitten kiireistä aikaa ennen joululomaa!

En ole kerennyt kirjoittamaan kahteen viikkoon, mutta tehdäänpä asialle muutos. Haluaisin kirjoittaa oikein pitkän romaanin, mutta ei näinä kahtena viikkona mitään "niin mielenkiintoista" ole tapahtunut, vaikka hirmuisesti onkin ollut hommaa.

Ensimmäinen viikko

Mitä tapahtuikaan ensimmäinen viikolla, kun en kerennyt kirjoittamaan..

Oli Suomen itsenäisyyspäivä! 99-vuotta - eikä suotta! Tuntui jännältä viettää näinkin "suurta juhlapäivää" täällä, sillä, no alun alkaenhan me itsenäistyimme Venäjästä. Pidimme pienet "itsenäisyyspäiväjuhlat" tovereidemme kesken, mutta emme mitenkään suuria. Tarjottavana oli erittäinen perinteikästä suomalaista ruokaa: Devin teki Irish Coffeeta - ja muut väkersimme sushia. Oli meillä onneksi Geisha-suklaata, Panda-lakua ja turkkareitakin. 

Suomalaiselle itsenäisyyspäivä on tietenkin iso asia, mutta kun kerroin luokkalaisillemme tästä, niin venäläiset suuttuivat. Heidän mielestään oli törkeää minun muistuttaa tästä kyseisestä sodasta, varsinkin kun olen Venäjällä. He eivät millään uskoneet sitä, että tässä ei ole nyt kyse yhtään siitä, ettenkö kunnioittaisi Venäjää, ja etteivätkö suomalaiset pitäisi Venäjästä & venäläisistä, vaan kyse on juhlapäivästä - suuresta sellaisesta, 99-vuotta!! Ensi vuonna täysi 100! Kansainväliset - eli siis ei venäläiset - ymmärsivät pointtini, sillä heillä kaikilla on myös itsenäisyyspäiväjuhlat. Venäjällä ei sellaista ole, ja koitimme sitä porukalla verrata esim. "Victory Day"-päivään, eli 9.toukokuuta olevaan juhlaan. Mutta ei, venäläisten mielestä nyt kyse ei ole siitä, vaan enemmänkin siitä, kuinka kehtasinkaan muistuttaa heitä kyseisestä sodasta. Mielenkiintoinen näkökulma, mutta slovakialainen Martin sanoi sen aika hienosti "venäläiset näkevät itsensä joko voittajina tai uhreina" - ei minään muuna.  Saimme kuitenkin keskusteltua aiheesta aikuismaisesti, mutta Aiyanhan piti myös pistää lusikkansa soppaan 16. joulukuuta, kun Kazakstanilla oli 25-vuotis itsenäisyyspäivä - Neuvostoliitosta. Sama keskustelu käytiin taas silloin.. Nämä ovat niitä kuuluisia kulttuurieroja, ja niitä emme voi välttää tässä multikulttuurisessa ympäristössämme. 

Kyseisellä viikolla meillä ei kuitenkaan ollut paljoa koulua - vain ma-ti-ke, ja sekin käytiin skypen kautta. Meidän piti päättää lopputyömme/gradumme aiheet, ja kävimme sitten läpi jälleen James Skinnerin kanssa tutkimusmenetelmiä, ja syvennyimme aiheisiimme entistä enemmän.

#GivingTuesday

Virallinen päivä "GivingTuesday"-päivälle oli 29.marraskuuta, mutta me pidimme oman tapahtumamme 10.joulukuuta. Tämä liike on perustettu USA:ssa, ja tarkoituksena on järjestää hyväntekeväisyystapahtuma ja auttaa valitsemaansa kohdetta/henkilöä. Kyseinen tapahtuma on järjestetty ympäri maailmaa nyt jo neljä kertaa, ja rahaa on kerätty eri kohteisiin. Venäjälle tapahtuma rantautui viime vuonna, mutta ei ollut saanut vielä suurta huomioita. Luokkamme päätti kantaa kortensa kekoon ja järjestää hyväntekeväisyystapahtuman. 

Teimme tapahtuman yhdessä Sochin kansalaisjärjestön (eli voittoa tavoittelemattoman järjeston kanssa). Keräsimme rahaa pienelle tytölle, joka syntyi ilman kättäään, ja tarvitsee proteesin käteensä. Pelasimme yhdessä curlinkia Olympiapuistossa Curling-areenalla, ja ihmiset jotka tulivat katsomaan, saivat lahjoittaa haluamansa summan. Kolmen tunnin aikana saimme kerättyä n. puolet tytön tarvitsemasta summasta. Tapahtuman jälkeen NGO (kansalaisjärjestö) perusti tilin tytölle, jonne saavat halukkaat lahjoittaa rahaa. Pian tyttö saa proteesin itselleen! 

Aluksi pelkäsin polveni puolesta, pääsenkö pelaamaan Curlinkia - mutta hyvinhän se meni! JA HAUSKAA OLI! 

Sunnuntai 11.12.

melkein unohtui tämä HISTORIALLINEN päivä! Ensinnäkin, Nelli, Pietarista, vietti 26-vuotissyntymäpäiväänsä. Olimme juhlimassa häntä heidän asunnollaan. Nelli on siis venäjänkielisessäryhmässä, ja heidän ryhmänsä on vuokrannut kokonaisen omakotitalon ja asuvat kaikki siellä. Tänä kyseisenä päivän myös Suomen miestenjoukkue voitti salibandyn MM-mestaruuden!! Ja parasta tässä on se, että he pelasivat finaalissa Ruotsia vastaan! Uskomatonta! 

Olympic Sponsorship & marketing

Toisella viikolla meillä oli taas normaalisti tunnit, ja tällä viikolla meillä oli jälleen kanadalainen professori, Benoit Seguin. Taas lemppari! joka kerta tuntuu tulevan uusi lemppari näissä professoreissa, mutta minkäs teet, aivan huippuja henkilöitä kaikki!

Hänen erikoisalueisiinsa kuului Olympialaisten markkinointi, sponsorisuhteet, ambush marketing (ilmiö, missä virallisten sponsorien kilpailijat yrittävät saada huomioin pois pääsponsoreilta: huom. esim. Adidas on Olympialaisten virallinen sponsori, ja Nike yrittää tulla väliin). Hänen taustaansa kuuluu niin jääkiekko kuin sukeltaminenkin, mikä oli meidän mielestä aivan huippujuttu. Bryan - kolminkertainen Olympiasukeltaja, löysi ensimmäisen "yhteyden" professoriin, sekä me (minä) jääkiekkofanit. Aivan huikea professori ja niin letkeä! Näytti myös hieman Professori Kalkarokselta Harry Potterista... Tästä voitte käydä katsomassa taas Älexin hienot haastattelut hänestä: klik ja klik. tällä kertaa heillä oli pienet tekniset vaikeudet, mutta ääni kuuluu, eli kaikki jees!

Viikko meni todella nopeasti, sillä meillä oli aivan älyttömästi tehtävää - tottakai, viimeinen viikko ennen joululomaa/lukulomaa! (meillähän on tosiaan tenttejä + muuta heti loman jälkeen). Perjantaina oli deadline niin esseille kuin erilaisille esityksille, ja koko viikkona nukuttiin vain 4-5 tuntia yössä. Viikonlopun nukuinkin sitten kokoajan, kaikki univelat pois. 

Ensinnäkin perjantaiksi meidän piti tehdä luennoille 25 minuutin esitelmä: Miksi Olympialaisilla on niin vahva brändi? Missä näet Olympialaiset 20 vuoden kuluttua? Mielenkiintoiseksi tämän esityksen teki se, että jokainen ryhmä teki samasta aiheesta esityksen; eli piti jotenkin erottautua muista ryhmistä.. Mutta silti aika samanlaiset esitykset meillä kaikilla oli. 

Perjantaina sitten lopulta koitti LOMA! Alun alkaen meillä ei pitänyt olla pitkää lomaa, mutta teimme pitkiä päiviä & muutaman lauantain, niin saimme loman itsellemme! Kolme viikkoa! Oma loma meneekin pitkälti nukkuessa, Uudeksi Vuodeksi menen Slovakiaan (päätimme lähteä sinne yhdessä) ja tämän jälkeen menen Budapestiin tapaamaan kanadalaista ystävääni, Natalieta, muutamaksi päiväksi. 

Perjantai-iltana meillä kuitenkin oli joulujuhla! Oli kaikenlaista aktiviteettia, kakkua ja yhteislaulua; aiheena juhlissa oli naamiaiset. "Muutama" Clintonin ja Trumpikin siellä pyörähti..

Kolme muskettisoturia

Professorin mukaan meitä kaikkia yhdistää sama kulttuuri "Slovakia, Irlanti, Suomi, Kanada". Arvaatteko mikä tämä kulttuuriyhtäläisyys on? 

Trump & Clinton tuli kylään

Suomiplikat Sochissa!

Viime viikolla oli tosiaan taas yhtä hulinaa. Tällä kertaa ei niinkään luentojen takia (itseasiassa viime viikko oli yksi helpoimmista viikoista, varmaan helpoin itseasiassa!), mutta kuten edellisellä kerralla sanoin, saimme vieraita Suomesta!

Kyseisen viikon aiheena oli Urheilumatkailu. Yksi mahdollisista syistä, että tämä viikko oli helppo minulle, on kenties se, että opiskelin matkailualaa Savonia-ammatikorkeakoulussa... Mutta muutenkin! Tällä viikolla meillä oli 3-4h lounastaukoja, keskiviikkopäivä kokonaan vapaa, torstaina menimme vasta 14 yliopistolle ja perjantaina pääsimme jo puolen päivän aikaan. Tämä johtui kylläkin osakseen siltä, että professorimme on yksi pääjärjestäjistä the Special Olympic World Winter Games-kisoissa, jotka pidetään Itävallassa maaliskuussa 2017, joten hän teki kokoajan sinnekin puolelle töitä. Toisekseen myös se, että meillä oli kaksi isompaa ryhmätyötä tehtävänä + yksi pienempi. 

Professorina oli tosiaan itävaltalainen Robert Kaspar. Hänellä on laaja kokemus tapahtumien järjestämisestä, ja on myös julkaissut useita kirjoja. Hän on opiskellut ympäri maailmaa, niin Itävallassa, Uudessa-Seelanissa, Espanjassa sekä kuin myös Ruotsissa. Hän on myös ollut vierailevana professorina useassa eri maassa, mm. Suomessa hän kävi Turussa muutama vuosi takaperin. Kasparin opetustyyli oli rento ja hän opetti aina omien kokemusten kautta - ei niinkään teorian kautta, vaan käytännön. Pidin Kasparin rennosta otteesta, ja hän tuleekin olemaan minun lopputyöni ohjaaja. Mielenkiinnolla odotan yhteistyötä hänen kanssaa, sillä muutaman alustavan keskustelun + skypepuhelun perusteella se tulee olemaan mielenkiintoista. Ainakin panokset ja motivaatiot ovat korkealla! Älexin tekemä haastattelu professorista löytyy täältä: klik.

Maanantaina menimme Suomilikkojen kanssa hieman aikaisemmin yliopistolle, sillä pidin heille pienen kierroksen siellä, jotta he oppisivat edes hieman liikkumaan siellä. Toisaalta, yliopistomme on suht pieni ja tai ainakin tilava, eli kovin pahasti siellä ei ainakaan pysty eksymään. Maanantaina koulupäivä oli suht helppo. Meidän jaettiin ryhmiin, sillä tiistaina meillä oli "bidding simulation game". Eli meidät jaettiin neljään eri ryhmään: yksi ryhmä edusti Budapestia, yksi Pariisia, yksi Los Angelesia ja yksi KOK - kansainvälistä olympiakomiteaa. Ryhmien tarkoituksena oli vakuuttaa KOK siitä, miksi juuri heidän kaupungin pitäisi saada pitää Olympialaiset 2024. Simulaatio oli todella todentuntuinen (joissain vaiheessa liiankin, sillä osa saattoi hieman ylinäytellä...) ja saimme todella hyvän ymmärryksen siitä, mitä kaupunkien ylipäätänsä pitää tehdä, jotta he voittavat Bidding-processin, ja saavat sitten isännöidä Olympialaiset. Puolentoista pisteen erolla Los Angeles voitti Pariisin, mutta saas nähdä sitten 2017 vuoden lopulla, mikä kaupunki oikeasti saa pitää Olympialaiset. Toivon todella, että se olisi Pariisi, sillä edellisen kerran Pariisissa oli Olympialaiset 1924, eli se olisi tasan 100-vuotta edellisten Olympialaisen jälkeen.

Tiistai-iltana kokoonnuimme myös minun huoneeseeni porukalla, jotta suomiplikat pääsivät tutustumaan ryhmäämme - ja toisinpäin tietenkin. 

Los Angeles - Follow the sun

Budapest

Pariisi

Keskiviikkona meillä oli ns. vapaapäivä, mutta tarkoituksena oli tehdä torstain ryhmätyötä. Ryhmätyön aiheena "Urheiluturismi Mega-tapahtumissa". Meidän ryhmämme (Martin, Devin ja minä) aiheena oli Rugby World Cup 2023 ja Irlanti. Saimme 10! kiitos Devinin, sillä hän tekee lopputyönsä tästä aiheesta, mutta kiitos myös minulle, sillä matkailualan opinnot auttoivat meitä suuresti, ja osattiin käyttää hienoja sanoja! ;) 

Keskiviikkona päivällä meidän muiden tehdessä ryhmätöitä, Suomiplikat, joilla on muuten nimetkin: Inkeri, Johanna ja Mariia, menivät Kaukasukselle vuorille, kun taas sitten illalla menimme porukalla katsomaan elokuviin "The Fantastic Beasts and where to find them"- eli Harry Potteriin liittyvän elokuvan. Lippu elokuviin maksoi hirmuiset 2,20€.  Mutta oli hyvä leffa! Harry Potter-fanina nautin!

The Fantastic Beats and Where to Find Them

Perjantaina meidän piti tehdä pienesitykset omista maistamme ja mahdollisesta urheiluturismista. Teimme tämän yhdessä Inkerin ja Aluksi ajattelimme kertoa Wellness-tyyppisistä projekteista, puhtaasta luonnosta, mutta sitten päätimme kertoa jotakin todella erilaista, ja hauskaa. Promosimme siis Eukonkannon kisoja Sonkajärveltä! Ja 10 napsahti myös tästä, eli tämän kurssin arvosanaksi sain 10! Jee!! 

Aivan selkeästi piirros Suomesta.

Eukonkannon MM-kisat maailmalle! 

Perinteiset ryhmäkuvat. "Abhi-face" eli Abhi-irvistys, eli laitetaan suu mutrulle. Vielä on hieman treenaamista meillä, mutta aika hyvin se jo menee... 

Perjantaina iltapäivällä tuntien jälkeen suuntasimme kohti Olympiapuistoa yhdessä Suomiplikkojen sekä Kasparin. Kaspar on käynyt Sochissa jo seitsemän kertaa, joten hän osasi kertoa meille Olympiapuistosta. Noin tunnin käppäilyn jälkeen lähdimme viemään Kasparia lentokentälle, ja tämän jälkeen sitten tyttöjen kanssa viimeiset tuliaisostokset, ja illalla menimme vielä porukalla syömään kiinalaiseen ravintolaan. Koko viikon ajan Inkeri puhui, kuinka hän haluaisi mennä uimaan Mustaan Mereen. Perjantai-iltana sitten pulahdettiin yhdessä, ja olihan se melkein lämpimämpää mitä Suomessa koko kesänä, +16 astetta!

Lauantaina-aamuna likat lähtivät sitten kohti Suomea, ja me jäätiin tänne. Viikonloppu ei kuitenkaan ollut tavallisemmasta päästä, sillä olimme varanneet porukalla reissun Adleriin, jossa yövyimme ****-hotellissa. Hinta sisälsi illallisen, aamupalan, yöpymisen, ja käytössämme oli kylpylä + kuntosali-osasto. Ja kaikki tämä vain 2000 rublaa/kahden hengen huone, eli 1000 rublaa/henkilö eli 14 euroa!! Nautimme, pulikoimme, söimme hyvää ruokaa ja vietimme laatuaikaa. Toivottavasti tehdään uudestaankin vastaava reissu! :)

oikea vastaus on CÄNÄDÄ!

Teknisista ongelmista johtuen, tama postaus tuleekin vasta maanantaina, vaikka kuinka ylpeasti aloitin taman jo eilen.. myos aakkoset ovat kateissa, silla olen yliopiston tietokoneella talla hetkella..

--

Tänään ollaan ahkeria, ja kirjoitetaan viikkokirjoitus jo sunnuntaina! Oon ollut hereillä jo pitkään, koska jännittää niin hirmuisesti! Tai ei oikeastaan jännitä, oon vaan niin innoissani. Saan tänään LAKRITSIA! Tänne tulee tänään illalla ensi viikoksi kolme opiskelijaa Suomesta, ja pyysin heitä tuomaan minulle herkkuja, sillä tämä suklaa ei oikein iske lakuhirmuun..

Tosiaan, kolme opiskelijaa Kuopiosta, Savonia-ammattikorkeakoulusta tulee tänne opiskelemaan kanssamme viikon intensiivikurssille. Tekevät siis saman, minkä minä tein 2015 helmikuussa - osana opiskeluja käyvät vähän seikkailemassa. Tulee varmasti kivaa! 

Kulunut viikko (kuten kaikki muutkin) oli rankka. Sanon tämän melkein joka kerta, mutta voi vitjat, professori oli kyllä aivan mahtava! Ja kurssikin oli todella mielenkiintoinen. Yhtenä suurimpana vahvuutena pidin proffalla tällä kertaa sitä, että hän ei ollut niin suuri jalkapallofani. Todella moni esimerkki luennoilla oli jääkiekosta, ja tästä minä nautin. Okei, tottakai jalkapalloa käytetään usein esimerkkinä koska a) se on suosituin urheilulaji maailmassa, sitä voi pelata missä vain ja b) tästä syystä siitä löytyy myös hyvin tietoja, esimerkkejä yms. Mutta kerrankin, kerrankin! Jääkiekko oli isossa roolissa. Monesti, kun puhumme jalkapallosta, ryhmämme jalkapallofanit sanovat että "Raija, ei tämä voi olla niin vaikeaa sinulle, täähän on vain jalkapalloa". Nyt pääsin sanomaan "Ei tämä ole nyt niin vaikeaa, tämähän on vain jääkiekkoa". Ymmärsivät pointtini...

Norm O'Reilly. Kanadasta alunperin, mutta työskentelee tällä hetkellä USAssa, Ohion Yliopistossa. Hän on yksi arvostetuimpia henkilöitä urheilualalla hänen taustansa ja ikänsä vuoksi. Hän on vasta (tällä alalla se on vasta..) 5-kymppinen, ja hänen opinto - ja työuransa on merkittävä. Tällä hetkellä hän on professorina Ohion Yliopistossa, joka on arvosteltu maailman parhaimmaksi urheilualan yliopistoksi, koska siellä voi opiskella laajasti urheilualaa (bachelor, master, erikoistuminen yms). 

Norm O'Reilly on opiskellut ja tehnyt työurallaan paljon merkittäviä tekoja. Hänen CV:nsäkin oli 34-sivua pitkä (hän opetti meille, miten tehdä hyvä CV urheilualalla). Hänellä on kokemusta analysoinnista, markkinoinnista, sponsorsuhteista, sosiaalisesta mediasta, taloudesta, johtamisesta, turismista... Hän on kirjoittanut useita kirjoja, tehnyt töitä Harvardin tutkimusosastolle, kirjoittanut useita artikkeleita, vierailevana professorina useassa yliopistossa... Voisin jatkaa tätä listaa vaikka kuinka pitkälle. Hän on voittanut useita palkintoja, mm. "Five to Watch", eli seuraa näitä viittä henkilöä urheilualalla, ja hän oli yksi niistä. pitänyt useita luentoja ympäri maailmaa konferensseissa. Hän on ollut töissä arvostetuissa asemissa Olympialaisissa mm. Riossa hän oli "johtavana henkilönä Kanadan Paralympiakomitean kanssa", ja osallistui vain Paralympialaisiin, ei Olympialaisiin. En edes muista kaikkea mitä hän meille kertoi tehneensä työuralla, mutta se oli todella vaikuttava. 

Haastatteluta Norm O´Reillysta tehtiin tällä viikolla kolme. klik, klik ja klik. Kaikki haastatteluvat ovat todella mielenkiintoisia, sillä hänestä näkee kuinka intohimoinen hän on urheilua kohtaan niin työn ohella kuin myös vapaa-ajallaan. Jos englanninkieli taipuu, niin suosittelen suuresti katsomaan kaikki kolme. Itse mietin, että onkohan hän vampyyri, sillä tuntuu ettei hän nuku ikinä.. Jos hän ei ole töissä, hän on joko juoksemassa maratonia, pelaamassa jääkiekkoa, uimassa tai valmistautumassa Iron Man-kilpailuun (uintia 4km, pyöräilyä 180km ja juoksua 42km... tämä mies on kone!)

Martin, Ivo, Bryan ja Norm O´Reilly

Neljässä päivässä kävimme läpi hänen yhden kirjan, ja viidentenä päivänä, perjantaina, meidän piti taas laittaa oppimamme käytäntöön pitämällä esitelmä. Opiskelu tahtimme oli erittäin tiukka, mutta ymmärrettävää sinänsä. (Taidan toistaa aika paljon näitä asioita jokaisessa postauksessa, mutta koska homma nyt vain sattuu olemaan niin ja siitä on kirjoitettava!) O'Reilly sanoikin meille useaan otteeseen, että on todella tärkeää että sisäistätte kaikki tiedot, sillä yleensä hän opettaa nämä asiat useammassa kuukaudessa. O'Reilly kutsui itseään "workaholics" eli hän oli addiktoitunut työhönsä. Todella pidin siitä, sillä hän todellakin tiesi, mistä puhui. Hän ei käyttänyt vanhoja esimerkkejä 2000-luvun alusta, vaan kaikki tiedot, kaaviot yms oli viime aikojen tuloksia. Hän teki todella paljon töitä - ja teetti meilläkin todella paljon töitä. Meillä oli 4 itsenäistä tehtävää viikolla: piti lukea artikkeli, ja vastata kysymyksiin muutamma word-sivulla, meillä oli myös 4 ryhmätehtävää: samalla tavalla, luettiin artikkeli ja vastattiin muutamalla sivulla word-tekstiä. Tämän lisäksi vielä piti pitää 30 minuutin esitelmä valitsemastamme artikkelista, kertomalla a) mistä artikkeli kertoi b) miten me ratkaisisimme jutun c) vertaa artikkelia johonkin samantyyppisen tapahtumaan/ilmiöön ja miten ratkaisisit sen. (kaikki nämä artikkelit, mitkä luettiin, olivat O'Reillyn kirjoittamia, ja hän oli kirjoittanut ne yhdessä Stanfordin/Harvardin yliopistojen tutkijoiden kanssa).  

Anaheim Ducks

Tämä osio tulee kertomaan meidän artikkelimme kertoi Anaheim Duckista. Anaheim Mighty Ducks perustettiin 1993, Walt Disney Companyn ansiosta. Heidän tarkoituksenaan oli tehdä Orange Countysta oikea lomaresortti, jossa voi nauttia Disneylandista, jääkiekosta, auringosta... Aluksi Duckseilla meni  hyvin, niin joukkueena niin jäällä kuin jään ulkopuolellakin. Mutta 1998 heillä alkoi alamäki. Joukkue ei menestynyt enää, joukkuehenki rakoili, hallintopuolelta lähti osaavia henkilöitä pois.. Lopulta joukkue laitettiin myyntiin 2002. Yhtenä vaihtoehtona oli myydä joukkue pois Anaheimin alueelta, mutta 2005 uudet omistajat lopulta ostivat Anaheim Mighty Ducksin, ja yhtenä heidän kriteerinä oli, että joukkueen on pysyttävä Anaheimissa/Orange Countyssa.

 Ensimmäiseksi uudelleen brändättiin joukkue, vaihdettiin nimeksi Anaheim Ducks (haluttiin päästä eroon Disneystä, joten otettiin Mighty-sana pois: tällä myös yritettiin saada joukkueen nimestä hieman "kovempi"). Uusi päävalmentaja, uusi General Manager, uusia pelaajia (mm. Teemu Selänne ostettiin takaisin), strategiat uusittiin in and out ice. Kaksi vuotta oston jälkeen Anaheim Ducks voitti Stanley Cupin, ja tämän jälkeen joukkue on ollut noususuhdanteinen niin bisnespuolella, kuin jään puolellakin. Tiivistettynä, taloudellisia & joukkueensisäisiä ongelmia, hoidettiin uudella hallintopuolella ja saatiin pidettyä joukkue Anaheimissä. Tehtävänämme oli kertoa ja analysoida, mitä tekisimme, jos olisimme joukkueen manageri. Tärkeintä olisi, että Duckseilla pysyisi taloudellinen tasapaino, joukkuehenki hyvänä ja peli kulkisi.

Atlanta Trashers, koki samanlaisia ongelmia 2000-luvun loppupuolella. He eivät saaneet kuitenkaan hoidettua asioita yhtä hyvin kuin Anaheim Ducks ja lopulta 2011 joukkue myytiin Winnipegissä sijaitsevalle yritykselle, ja joukkueesta tuli Winnipeg Jets. Toisena tehtävänämme oli kertoa, mitä Atlanta Trashersin olisi pitänyt tehdä, jotta joukkue olisi saatu pysymään Atlantassa.

Any Questions?

Ryhmätehtävä oli erittäin mielenkiintoinen ja tanttadaa - sain ensimmäisen 10 todistukseen! (Arvosteluasteikko on 1-10, 1-2 ovat hylättyjä, 3-10 hyväksyttyjä). Harvoin ylipäätänsä täällä jaetaan kymppejä, ja olin todella tyytyväinen että sain sen, sillä tällä viikolla tein (/teimme) paljon töitä.

AINIIN ja (sunnuntaina) illalla ne suomalaiset plikat sitten tuli! Ja voi sitä onnen määrää, kun heidän matkalaukuistaan paljastui paljon lakuja (ja sheriffi...) nam nam nam!

178-vuotias Sochi

Lauantaina 19.11. tai ylipäätänsä viikonloppuna Sochissa oli ihme karnevaaleja ja kojuja ympäri kaupunkia, ja kukaan meistä ei oikein ymmärtänyt mistä oli kyse. Lopulta tajusimme kysyä venäläisiltä luokkatovereiltamme, että mitä ihmettä täällä tapahtuu? Ennen kuin saimme vastausta heiltä, saimme aavistuksen, että täällä voitaisiin juhlia jonkinmoista syntymäpäivää... Ja oikeassahan me olimme, Sochi täytti lauantaina 19.11. 178-vuotta. 

Historia katsaus: Sochin alue luovutettiin Venäjälle alunalkaen vuonna 1829 Venäjä-Turkin sodan päätteeksi. Vuonna 1838 alue nimettiin Sochiksi, ja täten viralliseksi syntymävuodeksi annettiin 1838. 1900-luvun alussa Sochista tuli yksi tärkeimmistä lomakohteista Venäjällä, tai itseasiassa Neuvostoliitossa. Mm. Stalin rakennutti itselleen kesäasunnon Sotsiin, ja nykyään myös Vladimir Putin oleskelee kesäajat sochissa. Putinin läsnäolo on vetänyt alueelle liike-elämän johtajia ja nostanut ylipäätänsä kiinnostavuutta raharikkaiden keksuudessa. Itse asiassa Putin vierailee melko usein Sochissa, sillä meille on kerrottu, mikäli Mustalla Merellä näkyy sotalaivoja, Putin on kaupungissa (ja viime viikonloppuna oli taas niitä lainehtimassa tuolla...) Sochi on ollut myös suuressa suosiossa suomalaisten keskuudessa ennen vanhaan! 

Sport Organisations' Governance 

Viikolla jatkoimme siitä, mihin ensimmäisellä viikolla jäimme. Syvennyimme hallinnolliseen puoleen, ja täytyy sanoa, että oli kyllä tylsää.. Itseä ei kiinnosta tämä aihealue yhtään, joten oli vaikeuksia pysyä hereillä tunneilla. Näkyy myös arvosanassa kiinnostuksen katoaminen, mutta läpi päästiin...

Tällä viikolla meillä oli joka tapauksessa ensimmäinen naisprofessori! Dimitra Papadimitriou Kreikasta. Hän on professorina Patraksen Yliopistossa (University of Patras). Hänen erikoisuuksiinsa kuuluu urheilun hallinta (eli siis hallintopuoli), markkinointi sekä sponsorisuhteet. Hän on saavuttanut urallaan paljon, ja hän on hyvin arvostettu henkilö urheilualalla. Tämä olikin yksi kysymys, minkä halusin kysyä häneltä; miltä tuntuu olla töissä miesvaltaisella alalla, ja kuinka naisia kohdellaan siellä? Hän on mm. European Sport Management Quaterly Journal- johdon jäsen (hallituksessa), kirjoittanut useita artikkeleita urheilusta, vapaa-ajasta ja turismista, unohtamatta markkinointia ja sponsorsuhteita. Kirjoittanut kolme kirjaa, sekä ollut mukana useassa kirjaprojektissa muiden alan ammattilaisen kanssa.

Kuten sanoin, jatkoimme siitä mihin jäimme ensimmäisellä viikolla. Puhuimme hallintopuolesta, mm. miten hallitukset koostuvat, mitä heidän tehtäviä ovat, mihin he tähtäävät, miksi he yksinkertaisesti ovat siellä.

Keskityimme tällä kertaa tasa-arvoisuuteen urheiluorganisaatioiden hallituksissa; naisten äänioikeuteen, atleettien äänioikeuksiin sekä yleiseen tasa-arvoon. Naisten sekä atleettien äänioikeuksista puhuimme muun muassa seuraavasti: Onko naisilla yhtäläinen äänioikeus hallituksessa, onko minimimäärää, mitä naisia pitää olla hallituksessa? Sama pätee urheilijoihin; urheiluorganisaatiot ns. ajavat urheilijoiden oikeuksia, mutta kuuntelevatko he oikeasti urheilijoiden tarpeita? Tästä syystä on tärkeää a) joko olla urheilijoiden edustaja hallituksessa tai b) olla oma komitea urheilijoille, jotka toimivat heidän yleisenä äänenä.

Omaa palautettavaa tehtävää tehdessäni käytin esimerkkinä Suomen Salibandyliittoa & Kansainvälistä Salibandyliittoa. Syystä että 2015 joulukuussa olin mukana toteuttamassa Naisten MM-kisoja, ja kisojen henkilökunta oli hyvin naisvoittoista. Ja hienot kisat saatiin aikaiseksi! Kansainvälisellä Salibandyliitolla on myös oma komitea urheilijoille, joka on myös hieno esimerkki. Olin myös yhteydessä Suomen Salibandyliittoon (Kiitos Hanne avusta!) ja sain häneltä ns. sisäpiiritietoa, miten hommat etenee. Summa summarum, tasa-arvo Suomessa on paljon pidemmällä mitä esimerkiksi Venäjällä. Monella muullakin maalla valtakunnallisesti tasa-arvot naisten ja miesten välillä, urheilijoiden huomioon ottamisella on paremmalla tasolla, kuin kansainvälisesti; kansainvälisten organisaatioiden on huomioitava tasa-arvo enemmän.

Täältä löytyy taas videot haastatteluun. Alexin haastattelu, klik sekä Loladen, klik.

RIOU - eli yliopistollamme järjestettiin myös "Mega Events in Sport: Legal Environment"-konferenssin. Eli ympäri maailmaa tuli lakimiehiä, jotka ovat keskittyneet urheiluun ja urheilualan ongelmiin. He tulivat puhumaan oman maansa ongelmista urheilun saralla sekä myös kansainvälisistä ongelmista, ja tarkoituksena oli löytää ratkaisuja yhdessä. Osallistuimme yhtenä aamupäivänä konferenssiin ja halukkaat saivat mennä sinne useampana päivänä. Ryhmästämme löytyy yksi lakimies, Abhi, ja hän tietenkin oli siellä verkostoitumassa. 

Sirius - Gifted and Talented Kids in Russia

Sochiin rakennettiin yli sata uutta hotellia Olympialaisten takia, ja 56 näistä hotelleista on/oli ****(4)tähden hotellia. Vaikka tavoitteena tietenkin oli ja on edelleenkin tehdä Sochista lomakohde kaikkien keskuudessa; nauti rantaelämästä samalla kuin lapsesi ovat laskettelemassa -tyylillä, mutta se ei ole aivan toteutunut. Kaikille näille hotelleille piti keksiä uutta käyttöä, jotteivat ne jää aivan täysin käyttämättömiksi.

Olympiakylään, yhteen neljän tähden hotelliin rakennettiin koulu. Tämä koulu on "erittäinen lahjakkaille lapsille". Se on nimeltänsä Sirius. Siriukseen pystyy lapset hakemaan, jotka ovat erittäin taitavia ja lahjakkaita. Itse vertaisin Siriusta Tylypahkaan. Tylypahkassa oli neljä tupaa, johon jaoteltiin oppilaat heidän taitojensa/kykyjensä/halujensa mukaan. Myös Siriuksessa on kolme osaa; oranssi=taide, sininen=urheilu, violetti=luonnontieteet. Jokainen oppilas kuului johonkin osaan/osastoon, ja heidän vaatteiden väristä pystyi sen päättelemään.

Siriukseen voi hakea erittäin lahjakas nuori henkilö (jos en hirmuisesti valehtele, niin 5/6-16/17-vuotiaat). Jos olet lahjakas maalaamisessa: lähetä töistäsi kuvia, niin sinut saatetaan valita yhdeksi oppilaaksi Siriukseen. Jos olet lahjakas pianon soitossa: lähetä video esiintymisestäsi arvokkaassa tapahtumassa, niin sinut saatetaan valita yhdeksi oppilaaksi. Sama pätee kaikkiin: jos olet erittäin lahjakas urheilussa, sinun pitää todistaa se; ehkä joukkueesi on voittanut monia aluesarjoja?  

Oppilaat menevät aina kolmen viikon jaksoiksi Siriukseen, jossa heidän on tarkoitus opiskella Venäjän parhaiden joukossa. Kolmen viikon jälkeen on viikon tauko, ja sitten tulee uusi oppilaslauma. Ja yleensä kaikki oppilaat ovat samalta alueelta Venäjää. Esimerkiksi tällä hetkellä siellä on "Etelä-Venäjältä", mitähän sekin tarkoittaa, kun Venäjä on niin iso alue... Kyllä ne sen alueen oikeasti sanoi, mutta en mitenkään muista sitä tällä hetkellä. Joka tapauksessa, heidän opiskelunsa on intensiivistä, ja opettajina siellä on maan parhaita atleetteja, maalareita, kirjailijoita, fyysikoita yms.. Melko mielenkiintoinen projekti tämä Sirius! Ja kaiken tarkoituksena on se, että Venäjä löytää talentit jo nuorella iällä, jotta voivat tukea heitä heidän koko aikuistumisaikansa, ja tarjota heille lopulta työtä: tarkoituksena on pitää nämä lahjakkaat talentit Venäjällä, eikä menettää niitä maailmalle.

Artikkelin voi lukea täältä. Mielenkiintoinen, mutta on kylläkin englanniksi. klik. 

Miksikö kerron tästä? Meidän yliopisto aloitti yhteistyön kyseisen koulun kanssa. Yliopistoltamme valittiin viisi opiskelijaa "luennoimaan" kyseisille lahjakkaille lapsille: Lolade ja Älex menivät puhumaan kirjallisuus-oppilaille journalismista ja kulttuurieroista (mm. mediavapaudesta yms). Minä, Nelli ja Nastya pääsimme puhumaan nuorille urheilijoille Paralympialaisista ja Paralympialaisten liikkeestä. Tarkoituksena meidän puheessa oli se, että lapset ymmärtävät jo nuoresta iästä lähtien, että paraurheilijat ovat myös ihmisiä, ja heidän elämänsä ei lopu.

Luentomme kesti n. puolitoista tuntia, ja oli itseasiassa melko mielenkiintoista olla siellä! Lapset eivät puhuneet englantia = minulla oli oma kääntäjä paikalla. Oma osuuteni keskittyi Paralympialaisten historiaan ja kehittymiseen maailmalla. Nelli (Pietarista) puhui eri urheilulajeista, joita Paralympialaisissa on, sekä Nastya (Moskovan ja Sochin välistä jostain..), joka sitten puhui Venäjän osallistumisesta Paralympialaisiin ja kuinka he huomoivat para-atleetit.

Itselläni oli huisin hauskaa. Kerrankin sain olla professori/luennoitsija ja tehdä kaikki ne asiat, mitä opettajatkin pääsevät tekemään: kävelemään edes takaisin luokan edessä, kirjoittamaan tärkeimpiä asioita liitutaululle (kirjoitin vuosilukuja ja atleettien lukumääriä), juomaan vettä kesken lauseen.. Ainut miinus puoli esityksessämme oli se, että oma osuuteni kesti ensimmäiset puolisen tuntia, jonka jälkeen Nelli ja Nastya, tottakai, puhuivat venäjäksi. Itselläni ei ollut mitään hajua mitä siellä tapahtui, sillä kääntäminen loppui samantien. 

Tulevaisuuden taitoluistelijatoivot

Täältä mä oon, täältä Nelli on ja Täältä Nastya on ja täällä me sit asutaan!

Luennomme jälkeen muutama oppilaista halusi tulla puhumaan kanssani, sillä joillakin heistä oli englanninkielen opintoja jo taustalla. He ottivat kääntäjän mukaan ja tulivat juttusille. Se oli hauskaa, sillä muistan myös itse halunneeni aina mennä puhumaan englantia, mikäli oli mahdollisuus. Vaikka taidot eivät olisikaan hyvät, mutta muistan edelleen monia kertoja..

Tämä yksi likka jäi mieleen oikein kunnolla. Luennon jälkeen lähdimme kiertämään Siriusta yhdessä oppilaiden kanssa, ja tämä likka oli kokoajan siinä vierellä. Hänestä näki, että hän haluaisi puhua kanssani, mutta oli liian ujo tullakseen puhumaan. Lopulta hän kuitenkin rohkaistui, ja kysyi voisiko puhua kanssani. Puhuttiin sitten yhdessä kääntäjän kanssa (kääntäjä oli fiksu= aina kun Vika kysyi, miten sanotaan tämä ja tämä, hän kertoi sen Vikalle, että Vikan oli sanottava se. Se oli mukavaa, niin Vika oikeasti pääsi puhumaan) niitä näitä. Kysyin sitten yhdessä vaiheessa, että mikä on unelmasi? "Haluan voittaa mitalin Olympialaisissa, ja pitää haastattelun englanniksi ilman kääntäjää". Haastattelu ilman kääntäjää! Monet lapset unelmoivat mitaleista, mutta se, että Vika (Viktoria) oikein vielä tarkensi, että haastattelu ilman kääntäjää. Hitsit siinä on kyllä likka.

 t

Vika - tulevaisuuden Olympiamitalisti!

Sochin Olympialaisten olympiasoihtu

Ilmaista ruokaa! tämä on taivas!

"Lolade, hymyile niin että hampaat näkyy, niin sut näkyy kuvassa!"

Kokemus oli aivan uskomaton. Tulen muistamaan sen, ja varmasti tämän yhden tytön, Viktoriankin. En usko, että itsestäni olisi ollut tuonne lähtijäksi nuorempana, mutta nostan kyllä hattua jokaiselle noista oppilaista.

Taas uutta viikkoa porskutetaan eteenpäin. Aika pitkälläkin jo... Ensi kertaan!

Toinen viikko ns. työharjoittelua takana. Jatkoimme samalla linjalla kuin viime viikollakin, eli tutustuimme Olympialaisten kisapaikkoihin. Vaikka tätä en nyt ihan työharjoitteluksi kutsuisi, mutta todella mielenkiintoista se oli. Ei sitä nyt ihan joka likka pääse sanomaan, että on päässyt kyseisiin paikkoihin tutustumaan "backstagen" kautta, saanut kontakteja managereista yms. Edelleenkään en voi uskoa olevani täällä. Välillä tuntuu, että unohdan, kuinka uskomaton tilaisuus tämä on ja arki tuntuu olevan liian "tavallista". Hittolainen, missä mä nyt oikeasti olen! Venäjällä!  Opiskelemassa maailman parhaassa urheilualan yliopistossa! n. kahdenkymmenen muun opiskelijan kanssa ympäri maailmaa! Joskus tuntuu, että pitäisi nipistää itseään ja antaa varmuus siitä, että: Raija, sinä todellakin olet täällä. 

Maanantaina menimme taas Kaukasukselle, tällä kertaa Sanki Sliding Center, Bobsleigh & Skeleton-radalla, eli mahapulkkailu & rattikelkkailun radalla. Ratoja maailmassa ei ole edes 15 (13-14 jos en väärin muista, mutta sanon alle 15), jotka siis täyttävät kansainväliset mitat. Sochin rata on toiseksi uusin, ja tällä hetkellä kaikista parhaiten rakennettu. Tämä johtunee siitä, että rata rakennettiin nimenomaan Sochin Olympialaisiin ja edellisissä Olympialaisissa (Vancouver 2010) oli Georgialainen Skeleton (mahapulkkailu)-atleetti kuoli radalla. Videon tästä onnettomuudesta voi katsoa täältä klik.Tästä syystä turvallisuusastetta nostettiin, ja radan rakennuksessa oltiin entistä tarkempia. Nopeus tässä urheilulajissa on 100km/h-200km/h, eli pienikin erheliike voi johtaa kuolemaan. 

Tällä kertaa Kaukasuksella ei ollut niin kylmä kuin viimeksi, mikä saattoi johtua siitä, että tällä kertaa ei satanut. Nyt pääsimme myös lumisodan makuun! Osa ryhmäläisistämme ei ollut koskaan koskenut lumeen, ja pitihän sitä opettaa lumisodan salat...

Hirmuinen selitys taas päällä..

Suurin osa meidän luokasta koski ensimmäisen kerran LUMEEN! Ja tietenkin heti opetin lumisodan salat

Viikon toisena päivänä, tiistaina, menimme Sochi Autodrom F1-radalle. Tämä oli todella antoisaa, ja varsinkin sen takia, että 80 % varmuudella tulemme työskentelemään toukokuussa pidettävässä F1-kisassa joka pidetään täällä. 

Sochin rata rakennettiin vasta Olympialaisten jälkeen, sillä Olympiakylän fasiliteetit haluttiin hyväksikäyttää, ja F1-rata oli ratkaisu siihen. Näiden kahden vuoden aikana radalla on pidetty yli 150 tapahtumaa, mikä on hyvin vakuuttavaa. Heillä on todella hyvä markkinointitiimi, jonka avulla he ovat saaneet markkinoitua niin F1-kilpailut kuin muutkin tapahtumat. Kaikki Venäjän Grand-Prixit on tähän mennessä ollut loppuunmyytyjä ja tällä hetkellä näyttää myös vuoden 2017 kilpailun ennusteet hyvältä myynnin suhteen. Rahapuolelta kaikki tiedot ovat salaisia, mutta "pienen tiedustelun jälkeen" he ovat kohdanneet break-even pisteen. 

Renkaidenvaihto kestää n.2 sekuntia formuloissa, ja pääsimmekin käymään talleissa, missä mm. Kimi Räikkönen on ajokkinsa kanssa ollut. Pääsimme myös käymään "media-huoneessa" mistä siis pystyy seurata koko rataa screeneiltä, hallinnonhuoneessa yms.. 

Suomi on ollut useasti kartalla viime aikoina. Tai no, kahdesti tuli tällä kyseisellä viikolla vastaan.
1960-luvulla ensimmäisen kerran kisoissa oli shampanjapullo ja USA:n ajaja voitti. Hän sai pullon käteensä ja alkoi ruiskuttaa sitä kaikkien päälle. Kilpailijat pitivät tätä hauskana, ja tämän jälkeen siitä on tullut kaikille tapa. Sochin F1-radan managerin sanoja lainaten: Maailmassa on yksi kansallisuus, joka ottaa aina yhden kulauksen ja sitten vasta alkaa ruiskuttaa shampanjaa muiden päälle. Keitä ovat nämä ihmiset? 

Hopea on aina hävitty.

Jostain syystä joku ottaa aina kuvaa, kun me otetaan kuvaa..

Näkymä tallista

Näkymä mediahuoneesta

Kolmantena päivänä menimme Yug-Sport Federal Training Centre-hotellille. Tämä on lähinnä para-atleeteille suunnattu paikka, sillä kaikki laitteet niin kuntosalilla kuin kylpylän puolellakin olivat varustettu erikoisavustuksin (mikähän se oikea sana tälle olisi?).  Eli apuvälineet/tuet yms löytyivät kaikkialta. Täällä on koko vuoden mahdollista harjoitella (tai no, miksi ei olisi, Sochin talvi ei välttämättä yllä edes miinus asteisiin), sijainti on otollinen, suoraan Mustan Meren rannalla (tämä mahdollistaa myös purjehtioiden harjoittelumahdollisuuden, liikenneyhteydet ovat hyvät (juna-asema, linja-autoasema, satama ja lentokenttä kaikki alle 30minuutin päässä). 

Hotellin ensimmäinen kerros on pyhitetty "lääkinnälle". Hammaslääkäri, erilaiset lääkärit, hierojat, rentoutumistilat yms löytyvät täältä. Toisessa kerroksessa on atleettien asuintilat, ja kolmannesta löytyy kylpyläosasto.

Miten Suomi oli tällä kertaa kartalla? Heillä on hotellilla monia eri variaatioita saunasta: japanilainen, turkkilainen, infrapuna, yrttinen, venäläinen ja suomalainen. Suomalaisessa saunassa ei saa olla 10 minuuttia pidempään, ja siitä pidetään huolta sillä, että sinne mennään tiimalasin kanssa. Vettä ei saa heittää kiukaalle, sillä kiuas menee rikki. Maksimissaan 70 astetta, sillä muuten se ei ole hyväksi ihmiselle. Suomalainen sauna on kuiva, eikä siellä voi hengittää kunnolla. Mitä mieltä olette? 

Aivan hotellin ulkopuolella on jalkapallostadion, urheilukenttä sekä pururata. Pienen kävelymatkan päässä oli erillinen rakennus MMA-urheilijoille: painijat, nyrkkeilijät, painonnostajat yms olivat huomioitu siellä. Mahdollisuus myös miekkailuun ja voimisteluun olivat huikeat.

Faktatietoa: yhdessä kerroksessa oli yhdeksän kuvaa Putinista seinällä. Pakko oli laskea, koska tuntui olevan joka puolella. Mielenkiintoista tietää, kuinka monta kuvaa hänestä on koko rakennuksessa...

Tämä päivä oli ehkä kaikista mielenkiintoisin, sillä saimme todella paljon uutta asiaa ja informaatiota. Ensimmäisessä kuvassa alhaalla, mustaan pukeutunut mies keskellä oli hotellin manageri; ja hän itseasiassa valmistui RIOU:sta muutama vuosi sitten. Tästä syystä hän ehkä myös oli omistautunut tälle kierrokselle, ja kertoi meille todella paljon, koska tiesi sen tärkeyden.

Viimeisenä harjoittelun päivänä pääsimme tutustumaan Curling-areenalle. Täällä emme olleet kuin keskimäärin 20minuuttia. Pääsimme käymään sisällä, näimme areenan, kävimme pukuhuoneessa ja that's it. Meidät kylläkin kutsuttiin sinne kokeilemaan curlinkia, jolloin he lupaavat kertoa lisää. Lupasivat meille yhden kerran ilmatteeksi, ja jos innostumme, hyvällä alennuksella seuraavat kerrat.

Perjantaina meillä oli ns. vapaapäivä, mutta kirjoitimme kaikki raporttia harjoittelusta. Deadline oli heti perjantaina, joten oli hieman pakko kirjoittaa. Illalla ilokseni teimme hampurilaisia! Jes! Nythän tätä voi jo kutsua perinteeksi, sillä toinen kerta jo kun teimme näitä! Tuli todella herkullisia, kuten edelliselläkin kerralla. 

Viikonloppu meni muuten kouluhommia tehdessä. Kirjoitin esseetä " The Commonwealth Games; Glasgow 2014 and revenue analyzis" Eli Commonwealth Games/Kansainyhteisöjen kisoista ja niiden rahantulolähteistä. Saimme valita minkä kilpailun vain, mutta itävaltalainen Robert Kaspar, joka tulee meille professoriksi parin viikon päästä, vinkkasi minulle, että se voisi auttaa minua gradun kirjoittamisessa, jos päätän kirjoittaa Talviolympialaisisten pitämisestä useassa eri kaupungissa/maassa. Ja minähän kuuntelin tyytyväisenä ja kirjoitin!

Sunnuntaina oli isänpäivä. Omaksi ilokseni Äiti soitti minulle päivällä, että olisiko aikaa skypettelyyn. Skype auki ja puhelua odottamaan: toisessa päässä olivat Mummo ja Vaari! Terkkuja teille, oli kiva jutella!