Toukokuu & kesäkuu

Toukokuu meni nopeasti, ja nyt mennään jo puolivälissä kesäkuuta.

Toukokuussa en yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa. Ensinnäkin, se "rutiini" katosi. Ajattelin aina, että "kirjoitan sitten huomenna", Toisekseen, oli voimat aika lopussa, sillä rutistin gradua kasaan, ja se omalla tavallansa stressasi ja vei aikaa. 

31.5. palautin gradun, ja ajattelin, että "lomailen pari päivää, ja sitten kirjoitan". Lomailtu on nyt jo 18 päivää, joten eiköhän ole aika jo kertoa, mitä toukokuussa tapahtui ja näinä ekoina kesäkuun päivinä. Tosiaan, enää viikko jäljellä täällä! Ensi viikolla gradun esittäminen keskiviikkoaamuna, ja perjantaina puolilta päivin valmistuminen. Sunnuntaina lento Istanbulin kautta Helsinkiin, jippii! 

Toukokuu

Toukokuun alussa loppui F1-komennus, ja sen jälkeen oli se voitonpäiväjuhla. Sen jälkeen olen tosiaan elänyt "hieman" hiljaiseloa täällä blogin puolella, kunnes sitten toissa päivänä vihdoin sain otettua itseäni niskasta kiinni, ja esittelin meidän luokkalaisemme. 

Toukokuussa oli myös jääkiekon MM-kisat. Voitteko kuvitella! Luokkamme koostuu urheilualan ammattilaisista, opiskelemme urheilualaa, tulemme työskentelemään urheilualalla (urheilu urheilu urheilu), eikä yksikään - yksikään - ole kiinnostunut jääkiekosta. Yritin kovasti heidät katsomaan kisoja kanssani, ihan vain silläkin verukkeella että "mitä jos tulevaisuudessa teidän asiakkaanne haluaa teidän tekevän jotain jääkiekon eteen?" mutta ei. Katselin sitten yksin, tai sitten videopuhelun välityksellä koti-kavereiden tai sveitsi-kavereiden kanssa. Paitsi kylläkin sitten, kun Suomi ja Venäjä kohtasivat pronssiottelussa, silloin kaikki olivat kiinnostuneita, ja lähettivät minulle viestiä. 

Toukokuu meni tosiaan melko lailla gradun parissa. Lukemista, taustatyötä, kirjoittamista, viilaamista, haastatteluiden tekemistä (tein kuusi haastattelua, jokainen n. 40minuuttia) yms. Jos en kirjoittanut gradua, niin melkein voi sanoa, että se jollakin tavalla takaraivossa oli. Lopulta, kun sen 31.5. puolen päivän aikaan palautin, tuli todella tyhjä ja vetelä olo. Kaikki stressi, ja voimat menivät siihen, ja kymmenisen minuuttia vain tuijotin tietokoneen näyttöä, että tässä se nyt on! Kunnialla maaliin, ei ongelmia plagioinnin kanssa, enää ns. väittely ensi viikolla ja sitten se valmistuminen. JES!

Kuulivat kuulemma kotiin asti poksahduksen, kun kuoharin avasimme gradun kunniaksi Ivon ja AJn kanssa.

Älex työn parissa

Toukokuussa kävimme pariin kertaan porukalla syömässä ulkona, ihan vain sillä, että vietimme edes jollakin lailla yhdessä aikaa. Tosi moni ahersi niin suuresti lopputyön parissa, ettei tullut nähtyä heitä ollenkaan. Yhtenä iltana pidimme "ruokajuhlat", jokainen toi jotain ruokaa, ja niitä sitten herkuteltiin yhdessä. Meillä oli myös muutaman syntymäpäiväjuhlat, ja perinteiden mukaan kakku ostettiin, ja lähdettiin juhlimaan sankareita!

Ja taas olunen kädessä. Hohhoijaa

Japen tuleva hattu hyvässä käytössä! 

Älex on Benfica jalkapallojoukkueen suuri fani, ja ostimme hänelle kakun logolla!

Toukokuussa oli myös karnevaalit, joihin Sochin formularata osallistui, ja kävimme moikkaamassa tuttuja.

Kesäkuu

Ja se gradu on palautettu! Sitten vain ollaan ja möllötetään! Ollaan käyty pyöräilemässä, pelaamassa sulkapalloa, hengailtu rannalla, käyty kävelyillä... 

Mutta suurimmat asiat mitä täällä on tapahtunut, on Sochi Iron Star 2017 & Skypark Trail Run 2017. 

Skyparkissa oli juoksukilpailu, johon Ivo ja Älex osallistuivat, ja meitä muutama lähti sitten heitä kannustamaan - ihan vain sillä, että tulee nähtyä paikkoja ja pääsee ulkoilemaan vuoristoon. Tosiaan, 1000 korkeudella suurin piirtein oli extreme run, jossa oli estejuoksurata. n. viiden kilometrin pituinen. Siellä oli hauskaa! Olisi ollut mahdollisuus myös hypätä benjihyppy, 207 metriä, mutta itseä alkoi jännittää..

Kaksi likkaa vasemmalla, tulivat juttelemaan minulle "oletko sinä se tyttö Olympia yliopistosta? Oltiin kerran siellä konfrensissa. ja muistetaan sun nauru" .

Sochi Iron Star 2017, eli täystriathlon. 190km pyöräilyä, 21km juoksua ja 2 km uintia. Oltiin siellä töissä/vapaaehtoisina. Aurinko porotti koko päivän kirkkaalta taivaalta, eikä siinä enää aurinkovoiteet auttanut. Olin melko palanut, ja "t-paita"-rusketus veti jopa iskälle vertoja.. Meidän työtehtävänä oli pitää tiet avoinna juoksijoille, etteivät ihmiset kävele siellä keskellä "kisatannerta", samalla tsempaten ja huutaen kilpailijoille, sekä myöskin tarjoillen vettä ja virvokkeita läkähtyville juoksijoille. Viimeisenä, muttei kuitenkaan vähäisempänä maaliin tuli 82-vuotias "vaari", joka juoksi koko triathlonin. Siinä vähän aikaa sai miettiä, että "mikäs oma tekosyy on, ettei enää urheile". Kyllä sai hattua nostaa tälle pajatsolle.

Vuoden työntekijän palkinto menee AJ:lle, joka on Intiasta, mutta silti aurinko on hänelle liikaa. Otti pientä lepiä työvuoron aikana. 

Yhtenä päivänä pyöräilimme vanhalle parantola/mielisairaalalle, joka on ollut hylättynä jo useamman vuoden. Pelottavan kaunis paikka. Ymmärtääkseni tällä hetkellä paikka on kuitenkin tarkoituksena kunnostaa toimivaksi. Tuntui olevan ainakin todella suosittu paikka ottaa hääkuvia, sillä sen muutaman tunnin aikana, mitä siellä kävelimme, näimme ainakin neljä pariskuntaa.

Toisena päivänä lähdimme pienelle vaellusretkelle kansallispuistoon, josta löysimme myös pienen vesiputouksen. Sanoivat, että jos olisi ollut sateisempaa, tulisi enemmän vettä alas, mutta nyt on tosiaan ollut jo muutaman viikon yli 25 astetta päivisin.

Siinä tällä kertaa kaikki näin lyhykäisyydessään! Viikko jäljellä, ja siitä nautitaan täysillä. Martin tuli loppuviikosta takaisin Sochiin ja Devin tulee tänä yönä. Vihdoinkin kolme muskettisoturia taas yhdessä. Palaillaan, ja pian nähdäänkin!

Kansainvälinen ryhmä

Monesti olen sanonut, kuinka yksi ehdottomasti parhaimmista asioista täällä on kansainvälisyys. Ryhmämme koostuu 14 eri kansallisuudesta, 19 eri opiskelijasta. Aivan huikean laaja kokonaisuus! Vielä siihen lisätään erilaiset kulttuurit, taustat, maailmannäkemykset ja tulevaisuuden suunnitelmat, niin voitte vaan kuvitella kuinka värikkäitä keskusteluita saamme aikaiseksi. Tunneilla saamme luennoista paljon enemmän irti, kun ymmärrämme kulttuurierot, juhlimme erilaisia kansallisia juhlia... Emme opi asioita vain tunneilla, vaan tuntien ulkopuolellakin. Saamme ystäviä ympäri maailmaa, eli helppo tulevaisuudessa lähteä reissaamaan.

Esittelen teille lyhyesti luokkalaisemme, ja heidän taustat ja mahdolliset tulevaisuuden suunnitelmat! Kaikista en osaa sanoa monia asioita, koska ei ole tullut vietettyä kaikkien kanssa niin paljoa aikaa.

Lisäsin kuvaan nimet!

Aloitetaan vasemmalta oikealle, alarivistä:

Garo, Moskova
Garo on Moskovasta, ja hänen taustansa on urheiluhallinnon amk-tutkinto. Hän on harrastanut taistelulajeja mm. judoa ja karatea, ja on suuri MMA-fani (Conor McGregor!) Tulevaisuudessa hän haluaa työskennellä Venäjän urheiluministeriössä. Venäjällä on yleistä, että opiskellaan useampaa tutkintoa samaan aikaan. Garo opiskelee maisterintutkintoa myös lain puolella, eli laki & urheilu ovat hänen juttujaan. Garo lensi joka viikonloppu Moskovaan kotiin, sillä heillä on siellä perheyritys.

Bryan, Malesia
Bryan on entinen Olympia-atleetti, ja hänen lajinsa on uimahyppy. Hän on edustanut maatansa kolmissa Olympialaisissa: Ateena (2004), Beijing (2008) ja Lontoo (2012). Lontoossa hän toimi maansa lipunkantajana. Tulevaisuudessa Bryan haluaa jatkaa opiskelua jossain vaiheessa, ja tehdä Ph.D-tutkinnon. Manchester Unitedin fani. Hänellä on oma yritys Malesiassa, joka keskittyy juuri uimahyppyyn ja tarvittaviin välineisiin. Moni varmaan ajattelee nyt tällä hetkellä, että uimahyppääjät tarvitsevat speedot ja siinä se.  Mutta Bryanin yritys hoitaa myös ne 'korokkeet' ja oikeanlaiset materiaalit uimahyppytasanteelle.

Abhi, Intia
Abhi on lakimies, ja sen huomaa hänestä: tykkää väitellä asioista. Erikoistunut urheilulakiin. MSA-kurssin jälkeen hän jatkaa opiskeluansa, ja lähtee opiskelemaan maisteriksi Englantiin: Urheilun etiikan maisteri tms. Abhi tulee olemaan ikuinen opiskelija, sano minun sanoneen. Ei kummallisempaa urheilutaustaa, mutta suuri Chelsea-fani ja myöskin tennistä hän seuraa.

Ivo, Portugali
Jalkapallo & Fitness & kuntosali. Suuri urheiluhullu. Entinen jalkapalloilija, nykyinen valmentaja. Tehnyt maisterintutkinnon jo business hallinnon puolella, ja nyt erikoistuu urheiluhallinnon puolelle. Tulevaisuudessa haluaa jatkaa urheilualalla, liittyen jotenkin jalkapalloon.

Tsu-Lin, Taiwan
Entinen yleisurheilija, olikohan 200 & 400 metrin pikajuoksu tai jokin vastaava. Yksi fiksuimmista luokallamme, todella monipuolisesti osaa katsoa asioita, ja jokaiselta kantilta. Haluaa myös kokeilla eri urheilulajeja, eikä ole jämähtänyt vain yhteen. Ensi kesänä tulee työskentelemaa kesä Universiadien järjestävässä organisaatiossa Taiwanissa.

Solange, Uusi-Seelanti
Alunperin Rhuandasta, muutti sieltä Hollantiin, jonka jälkeen Uuteen-Seelantiin. Työskentelee FIFA:lle, ja on matkustanut paljon tämän kuluneen vuoden aikana. Oli Papua-Uusi-Guineassa U18 vai oliko U20-jalkapallon MM-kisat. Qatarissa suunnittelemassa MM-kisoja, jotka ovat 2022. Sveitsissä ravaa tuon tuosta FIFA:n toimistolla. Erittäin räväkkä ja sanoo asiat suoraan.

Masha, Venäjä
Venäjältä, työskentelee UEFA:lle paikallisena avustajana FC Krasnodar-joukkueella. Ja haluaa jatkossakin työskennellä jalkapallon parissa. Tausta on englannin ja saksankielen opiskeleminen ja tulkkaaminen.

Ajanta, Intia
Ajantalla on oma kansalaisjärjestö Intiassa, joka keskittyy vihreään ekologiaan, saasteiden vähentämiseen ja ilmastonmuutokseen. Menee naimisiin helmikuussa. Ei suurta urheilutaustaa, mutta tykkää paljon sulkapallosta. Opiskellut maistenrintutkinnon englannista business hallinnon puolella. Palaa takaisin Intiaan.

Artem, Venäjä
Työskentelee FIFA:lle tällä hetkellä, sillä tulee olemaan mukana järjestämässä jalkapallon MM-kisoja, jotka ovat ensi vuonna Venäjällä. Entinen jääkiekkoilija.

Mäx, Venäjä
Mäx on kansantanssija. Konkari vapaaehtoistyössä urheilutapahtumissa - niin Venäjällä kuin ulkomaillakin. Tausta AMK-tutkinto kansainvälisessä liiketaloudessa, mutta vapaaehtoistyön kautta innostunut urheilualasta, ja haluaa siirtyä sinne. Hän on yksi avuliaimmista venäläisistä, sillä hän on aina valmis auttamaan, mikäli jollakin meistä ei-venäjää-puhuvista on ongelma, käännymme usein Mäxin puoleen.

Martin, Slovakia
Martin, minun huonetoverini. Hän on parhaimmista ystävistäni täällä, yhdessä Devinin kanssa. Mikäli tämä ei vielä ole edellisistä kirjoituksista tullut esille, niin me olemme ne kolme muskettisoturia, jotka ovat aina yhdessä. Martin ja Devin tosin joutuivat erilaisista syistä lähtemään kotiin, lähiopetuksen jälkeen, mutta nyt Martin on tullut takaisin ja Devin tulee loppuviikosta!
Martinin tausta on politiikka ja kansainväliset suhteet. Entinen jalkapalloilija, mutta tykkää myös tenniksestä, jääkiekosta, käsipallosta... monesta urheilusta. Sochin jälkeen palaa Slovakiaan ja aloittaa työt jalkapallon bisneksen puolella.

Fah, Thaimaa
Fah on meidän luokkamme vanhin, vaikka kuvan perusteella sitä ei uskoisi. Hänellä on taustalla lakitutkinto, matkailuntutkinto, ja opettajantutkinto. Tällä hetkellä toimii opettajana Thaimaassa, ja haluaa siirtyä urheiluturismin puolelle, joka olikin yksi syistä miksi tuli Sochiin.

Nastya, Venäjä
Nastya oli töissä Sochi 2014 kisoissa, ja sitä kautta innoistu urheilualasta. Ei ole urheilutaustaa, ja en ole aivan varma mitä on opiskellut ennen, mutta ymmärtääkseni myöskin kansainvälisiä suhteita.

Älex, Venäjä
Älex on työskennellyt n. viisi vuotta toimittajana, ja siirtynyt pikkuhiljaa urheilun puolelle. Pietarista kotoisin, ja myöskin suuri jalkapallofani, erityisesti Portugalin Benfica on hänelle tärkeä. Oli RIO 2016 Olympialaissa töissä, sekä myöskin Sochi 2014. Ei luvannut lähteä ensi vuonna Etelä-Koreaan, mutta ei sano ei, mikäli jokin työ sieltä tärppääkin. Myöskin opiskellut englannin - ja saksankieltä, ja toiminut tulkkina.

John, Irlanti
John oli täällä vain kolme ensimmäistä viikkoa, ja lähti sitten takaisin Irlantiin. Ei ollut hänen juttunsa. Nyt opettajana yläasteella Irlannissa.

Devin, Irlanti 
Toinen muskettisoturi. Personal trainer kuntosalilla jo melkein kymmenen vuotta. Omistaa oman yrityksen, jossa hän valmentaa entisiä urheilijoita/henkilöitä, jotka urheilivat ennen paljon, mutta sitten antoivat kuntonsa romahtaa. Tekee heistä ninjoja omien sanojensa mukaan. Opiskellut AMK-tasolla siis liikuntatieteitä, työskennellyt urheilualalla jo melkein vuosikymmenen. Erikoistunut rugbyn pelaajiin, ja on itsekin entinen rugbyn pelaaja.

Aiya Kazakstan
Aiya työskentelee UEFA:lle, eli jalkapalloalalla hänkin. Tausta kansainvälisissä suhteissa, jonka tutkinnon hän on suorittanut Puolassa. En tiedä hänen tulevaisuuden suunnitelmista, mutta uskoisin olevan jalkapallon parissa.

Lolade, Nigeria
Lolade on myöskin media-alalta, ja työskennellyt toimittajana jo kymmenisen vuotta. Erikoistunut jalkapalloon, ja ollutkin Brasiliassa 2014 ja 2010 Etelä-Afrikassa töissä. Haluaa jatkossakin keskittyä toimittajana olemiseen, mutta siirtyä sosiaalisen median maailmaan, ja laajentaa toimialaansa muuallekin kuin jalkapalloon.

Hazel, Swasimaa(n kuningaskunta)
Hazel ei valitettavasti ole kuvassa, sillä hän ei ollut vielä saapunut perille, vaan tuli itseasiassa pari tuntia kisojen jälkeen. Hazel on entinen yleisurheilija, myöskin 100 & 200m pikajuoksu. Tällä hetkellä opettajana opettajainstituutissa Swasimaassa. Asunut kymmenen vuotta sitten kahdeksan vuotta Venäjällä, joten taitaa kielen. Palaa takaisin opettamisen pariin, mutta haluaa viedä tasa-arvoa Afrikassa eteenpäin.

Sitten on meikä.
Suomesta. Matkailualan tutkinto Savonia-ammattikorkeakoulusta. Harrastanut urheilulajeista kaikkea. aina baletista jääkiekkoon, suunnistuksesta lumilautailuun. Salibandya harrastin ehkä eniten ja tosissaan, mutta sekin jäi siinä vaiheessa kun muutin Sveitsiin työskentelmään lukion jälkeen.
Mutta tällä hetkellä ei ole mitään vakavaa urheilulajia. Lumilautailua talvella, ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä, hauskanpidon merkeissä. Nyt olen erityisesti innostunut kuntosalilla käymisestä - kiitos polvivammani, joka käytännössä pakotti minut sinne kuntouttamaan sitä..

Yhteenvedon voi tehdä yhdellä sanalla: Jalkapallo. Kaikki on tavalla tai toisella jalkapallofaneja, työskentelevät jalkapallon parissa tai pelaavat sitä. Mutta kertakaikkiaan meidän luokkalaiset ovat erittäin laaja-alaisia ja taitavia monissa asioissa. Mukava nähdä, mihin kaikki päätyvät tulevaisuudessa, ja kuinka moneen tulee loppujen lopuksi pidettyä yhteyttä valmistumisen jälkeen. (joka on jo viikon päästä!!)

Voitonpäivä, 9.5.

Lähituntien loputtua, F1-kisojen tultua ja mentyä, aika kuluu vain yhtä opiskelun ja gradun kirjoittamisen parissa. Muutamina iltoina ollaan käyty porukalla syömässä, katseltu elokuvaa tai lätkän MM-kisoja, mutta muuten elämä on hiljaista, eikä mitään niin "blogin arvoista" ole tapahtunut.

Varoitus, tämä kyseinen blogiteksti sisältää omia mielipiteitä, enkä edusta mitään tahoa. Tarkoituksena ei ole suututtaa tai tuottaa mielipahaa kenellekään. Tarkoituksenani on jakaa oma mielipiteeni siitä, millaisena koen tabuista puhumisen ja minkälaisena koin Voitonpäivänjuhlan Sochissa. 

Tabuista puhuminen

Historiasta puhuminen Venäjällä on suuri tabu. Vaikka meidän yliopistomme on kansainvälinen, voisi luulla, että sinne hakeutuisivat kaikki avoinmielisimmät opiskelijat, joiden kanssa voisi puhua asioista rakentavasti ja aikuismaisesti. Mutta ei.  Ymmärrän, että monet asiat ovat tabuja, ja niistä on vaikeata joskus puhua, mutta "tällä tasolla" niistä on pystyttävä puhumaan ottamatta itteensä. Mitä tarkoitan tällä tasolla? Yliopistomme on kansainvälinen yliopisto, joissa opiskelijat tähtäävät kansainvälisiin organisaatioihin ja tehtäviin. Väkisinkin jotkut asiat tulevat esille esim. doping, historia, kansainväliset suhteet maiden välillä... Ja niistä on silloin pystyttävä puhumaan poliittisesti. Harmittavan usein tämä on aiheuttanut konflikteja luokkalaistemme välillä. Lähinnä muu maalaisten ja venäläisten välillä. 

Eikä vain opiskelijoiden, mutta myös professorit ovat pariin kertaan saanut tuntea ihollansa. Mm. politiikka ja doping. Yhden kerran professorimme sanoi "Lupasin hänelle, etten puhuisi politiikasta täällä, mutta mainitsen vain vähän..." Tämä jäi kalvaamaan muutaman meidän mieltä, ja kurssin loputtua kysyimme professorilta; kenelle lupasit, ettet puhuisi politiikasta? Yliopistolle. Yliopiston henkilökunta oli kieltänyt. 

Doping on ollut tänä vuonna todella suuri skandaali venäläisessä urheilussa, ja tottakai opiskellessamme urheiluhallintoa, doping on yksi suurimmista puheenaiheista. Ja mistä muusta me puhuisimme, kuin venäläisten dopingkäryistä? Suomalaisten 2000-luvun alussa tapahtuneesta doping-kärystä? Lance Amstrongista? Marion Jonesista? Nämä kaikki ovat tapahtuneet monia vuosia sitten, ja ne ovat jo loppuunkäsiteltyjä. Venäjän Dopingkäryt (2012,2014 ja 2016) ovat uusia. Tai uusia sillälailla, että ne ovat vasta saatu selville, sillä lumipalloefektin tavoin huomattiin "jatkuvuus" ja tutkittiin asioita pidemmälle. 

9.5. Voitonpäivä

Voitonpäivä on toisessa maailmansodassa liittoutuneiden puolella taistelleissa maissa juhlapäivä, jota vietetään natsi-Sakstasta 8.5.1945 saadun voiton kunniaksi. Venäjällä sitä vietetään 9.5. koska päivä oli jo ehtinyt vaihtua seuraavaan, kun tieto tuli Venäjälle. Kommunistit ja nationalistit juhlivat päivää juurikin voiton takia, mutta uudismieliset (hyvin pieni osa väestöstä) muistelevat lähinnä veteraaneja. 

Historia. Historiasta on hyvin vaikea puhua täällä. Tai ei ole, kunhan ei puhuta Venäjän omasta historiasta. Venäläiset saattavat halventaa Hitleria ja Saksan historiaa minkä kerkeävät, puhuvat siitä, mitä kaikkea kauheuksia siellä tehtiin, ja mitä tapahtui maailmansotien aikaan. Hyvä esimerkki juurikin tämä Voitonpäivä. Juhlivat sitä, että voittivat Natsit, mutta sen jälkeen "unohtivat" tulla kotiin Baltian maista, Puolasta, Ukrainasta, mutta siitä ei puhuta mitään.

He eivät ymmärrä sitä, että se mitä he tekevät Saksalle, tai miten he puhuvat USA:n Trumpista ja hänen olemisestaan valtionpäämiehenä, ovat samanlaisia asioita, mitä me puhumme Venäjästä ja Putinista. He saavat puhua mitä vain, mutta jos meillä on mielipiteitä Putinista, otetaan heti itseensä, ja he tuntevat olonsa "hyökätyksi". Kommunikointi on yksipuolista, se mikä on hyväksi heille, voimme puhua siitä. Yksi luokkalaisistamme sanoi asian hyvin "venäläiset ovat voittajia tai uhreja, ei mitään siltä väliltä". He eivät ole niitä "pahoja", he eivät ole niitä jotka hyökkäävät. Mielestäni tuo lausahdus on erittäin hyvin sanottu.

En ole isänmaallinen henkilö, mutta kyllä kotimaa merkitsee kuitenkin paljon. Historiasta olen ollut aina enemmän tai vähemmän kiinnostunut. Sen verran kuitenkin olen läksyni lukenut, että tiedän miten asiat menevät. Verrattaen Venäjään, missä kouluissa ei puhuta Venäjän historiasta, ja Saksassa ei puhuta Natsi-Saksasta. Suomessa taitaa enimmäkseen tabuna olla Sisällissota 1918, mikä aiheuttaa puheenaiheita, mutta vanhempien ihmisten joukossa. Mutta tarvitsee myöntää, että en hirveästi tiedä Sisällissodan tarkempia tapahtumia, sen verran mitä koulussa opetettiin. Punaiset vastaan valkoiset, ratkaisevia taisteluita käytiin siellä Hauhon kulmilla...

Kuitenkin. Mielenkiintoisia lausahduksia, mitä olen kuullut venäläisten suusta "We have to expand our borders in terms of safety". Eli heidän tarvitsee ns. hyökätä, jotta voivat pitää omat kansalaiset turvassa. Tämä oli selitys, miksi venäläiset valloittivat Krimin niemimaan. 

Takaisin Voitonpäiväjuhlaan. 

Voitonpäivänjuhlana oli melko mielenkiintoiset tunnelmat meidän luokkalaisten välillä. Moni tietää toisen maailmansodan historian, ja tietää myös sen, että moni länsimaa on luopunut voitonpäivänjuhlasta, sillä se on eräänlainen loukkaus saksalaisia vastaan. Tästä syystä moni jäi pois yhteisestä ajanvietosta, koska eivät halunneet loukata ketään. 

Itse halusin mennä mukaan tapahtumaan, eli aamulla katselimme kello 10:00 alkavan Voitonpäivänparaatin Moskovasta, jonka jälkeen lähdimme kaupungille kiertämään, ja katsomaan minkälainen meininki kaupungilla oikeasti on.

Paraatia katsellessa venäläiset kertoivat ylpeästi Venäjän saavutuksista, kuinka heidän isovanhemmat ja sukulaiset taistelivat sodassa. En sano, ettei saisi olla ylpeitä, mutta välillä tuntuu, että he ovat ylpeitä vääristä asioista. Kulttuuriero on tietenkin yksi asia, Suomessa ei näytetä tunteita niin suuresti. Eikä Suomessa ei niin suuresti olla isänmaallisia, että mentäisiin kaduille juoksentelemaan (ellemme voita jääkiekossa MM-kultaa) ja halailemaan tuntemattomia. Lähinnä tällaista päivää taitaa olla Itsenäisyyspäivä, mutta juhlistaminen on täysin erilaista kuitenkin. Ehkä tänä vuonna on erilainen, kun tulee täys 100 täyteen.

Meitä oli katsomassa venäläisiä, intialainen, portugalilainen, malesialainen ja suomalainen. Yksi venäläisistä luokkalaisistamme itki paraatin aikana. Hän selitti, että "hänestä on niin hienoa, että meidän maata puolustettiin, ja saimme pidettyä itsenäisyydemme, emmekä menettäneet maitamme. Tämä päivä on yksi tärkeimmistä meidän historiassa, ja en pysty pitää tunteitani kurissa. Te ette pysty siihen varmaan sisäistymään, koska te ette olleet mukana sodassa, eikä teillä ole kokemusta tässä".

Tässä oli minun tilaisuuteni avata suuni, mutta jätin sanomatta. En kommentoinut siihen mitään, kuinka suomalaisten piti lähteä kotoansa Karjalasta, kun Venäjä hyökkäsi Suomeen. Annoin heidän olla ylpeitä Voitonpäivästään, ja joskus otan asian esille, ja selitän. Varmaan sitten kun olen turvallisesti Suomessa, eikä kolmannen maailmansodan pelkoa ole.

Olen myös oppinut pitämään suuni kiinni täällä. Vaikka joskus kuinka tekisi mieli sanoa oma mielipiteensä, tai korjata asioiden kulkua. Omaksi parhaakseni olen huomannut, että näissä asioissa on parempi pitää suunsa kiinni. Silloin kun juttelee venäläisten kanssa. Muiden luokkalaisten kanssa asioista voi keskustella toki, ja silloin saammekin hyvin rakentavia keskusteluita irti!

Sochi 9.5. 

Voitonpäivänä, joka kaupungissa on omanlainen juhla. On paraatia, konsertteja, ruokaa ja juomaa tarjoiltiin ympäri kaupunkia. Autot ajoivat torvet soiden ja liput ikkuinoista liehuten, ihmisillä oli tauluja mukana isovanhemmistaan, jotka olivat sodassa, ihmiset olivat pukeutuneet isänmaallisesti.. Voitonpäivänjuhla on tosiaan iso täällä Venäjällä. Antaa kuvien puhua enemmän.

Venäjällä rintamalla syötiin tattaria. Melko kuivaa, mutta proteiinirikasta.

F1, viikko 2: BOTTAS!

Viikon puhutuin puheenaihe oli yksinkertaisesti Valtteri Bottas.

Toinen viikko Formula 1-kisoissa meni nopeasti. Viikon alussa toimittajat, valokuvaajat, TV&radio-miehet(naiset) alkoivat saapua Sochiin, ja heidän avustamisessaan meni aika. Pikkuhiljaa alkoivat rahtikuljetukset Bahrainista saapua myös Sochiin, tuoden mukanaan formuloita ja muita härveleitä.

Maanantai, tiistai ja keskiviikko

Alkuviikko meni mediakeskuksen järjestelemisessä: kaikki viralliset mainokset&markkinoinnit, F1-kuvat ympäri mediakeskusta.. valmisteluja, jotta kaikki olisi valmista toimittajia varten! Valmistelimme kiitos käynnistä-lahjat, jotka sisälsivät matkatyynyn, termomukin, lippiksen sekä repun. Kaikki tietenkin varustettuna Sochi Autodromin logolla. 

Tuliaiset itselleni ;)

Tiistaina saapuivat tiimit & FIA:n henkilöstö, ja varikko- eli alue, minne pääsivät vain kuljettajat& median väki & ja tiimit, alkoi täyttyä hälinästä ja tohinasta.

Keskiviikkona alkoivat kunnon tohina. Toimittajat alkoivat tulemaan ja meidän työt alkoivat. Virallisesti meidän työvuoromme olivat 8-tuntisia, mutta tohinan ja menon takia jäimme usein töihin pidemmäksi aikaa, ja työvuorot venyivät 10-12tuntisiksi. Moni kysyikin minulta ja Ivolta (ainoimmat kansainväliset työntekijät mediakeskuksessa), miten aina jäimme töihin? vastaus oli yksinkertainen: tämä on kerran elämässä tapahtuva tilaisuus (mitä luultavammin, koskaan ei tietenkään tiedä varmaksi) ja haluamme nauttia tästä todella paljon. Kaksi viikkoa on kuitenkin niin lyhyt aika, ja nautimme työstämme siellä! 

Torstaina oli ensimmäiset viralliset F1-tapahtumat: nimmarisessioita, Pitlane-kävelyä 4-päivänlipun omaajille, ensimmäisiä lehdistötilaisuuksia yms. 

Perjantaina ensimmäiset harjoittelutilaisuudet ja lauantaina karsintatilanne. Uskomatonta! Karsinnassa Bottas kolmanneksi, Räikkönen toiseksi ja Vettel ensimmäiseksi! Hieno päivä olla töissä mediakeskuksessa, sillä lehdistötilaisuuteen pääsi vain top3-kuljettajaa, ja tilaisuuden lopuksi, kuljettajille sanottiin, että "sanotteko pari sanaa vielä äidinkielillänne". Tämän jälkeen moni toimittajista tuli kysymään minulta kääntämistä!

Sunnuntaina itse kisa. Tähän asti olin jo ollut siinä tietoisuudessa, että nämä kaksi viikkoa ovat olleet parhaat hetkeni Sochissa. Kisojen aikaan pääsin lehdistötilaisuuksiin, pääsin tapaamaan monia toimittajia & valokuvaajia, pääsin Iceberg-palatsin katolle (olympialaisten aikaan taitoluistelu mm. pidettiin täällä), pääsin näkemään Bottaksen, Hamiltonin, Räikkösen, Ecclestonen... Vaikka ketä! 

Pidettiin myös hauskaa Ivon kanssa. Ivo näyttää aivan Fernando Alonsolta, ja jopa jotkut työntekijät menivät sekaisin... lopulta saatiin kuva heistä yhdessä; onhan ne melkeen kuin kaksi marjaa!

Mutta mitä vielä! Lauantain lehdistötilaisuudessa Bottakselta kysyttiin, miltä tuntuu jäädä kolmanneksi? Ja kylmänviileästi hän sanoi, että kisa on huomenna, ei tänään vielä ratkaistu mitään. Ja minkä lähdön hän sai itsekisassa, suoralla rinnalle ja ensimmäisessä mutkassa jo noussut johtoasemaan! Lentäen etunokassa, ja loppuun asti pää kylmänä, ja ensimmäinen voitto IKINÄ!

Historiallinen tapahtuma. Uskomaton kokemus. Ja pääsin näkemään kaiken tämän paikan päällä. Kisan jälkeen oli taas lehdistötilaisuus, ja tällä kertaa tilaisuus aloitettiin kuljettajien äidinkielellä - ja jälleen lehdistötilaisuuden jälkeen useampi toimittaja tuli kysymään minulta  käännöstä, varsinkin Bottaksen sanoihin! 

Uskomaton viikonloppu! Uskomattomat kaksi viikkoa! Ja kirsikkana kakun päälle näin myös Putinin ilmielävänä. Jos joku kysyy äitiltä ja iskältä, mitä tekivät vappuna, voivat sanoa puhuneensa videopuhelun Putinin kanssa, sillä soitin heille palkintojenjako tilanteesta.. 

Erilaisuudet tapahtumanjärjestelyissä; kulttuuriero?

Mitä erilaisuuksia näin tapahtumanjärjestelyissä, verrattaen muihin kokemuksiini? Näitä asioita puhuimme Ivon kanssa, sillä olimme tosiaan ainoat muualta tulleet työntekijät, muut olivat venäläisiä.

1. Kaikki tehtiin kahteen kertaan
Tämä tarkoitti sitä, että kaikki mitä teimme, teimme ensimmäiseksi printatusti paperille. Illan lopuksi laitoimme kaikki sitten tietokoneelle: aikaa säästäen, olisimme voineet tehdä jo heti alussa tietokoneelle, säästää (pelastaakaa luonto!) paperia, olla nopeempia ja tehokkaampia. Teknologisesti ei oltu ihan tämän päivän tasalla, tai sitten käytäntö Sochissa vain on tämä.

2. Naisten asema
Tästä olen ehkä puhunut jo aikasemmin, mutta naisten ei sovi tehdä mitään fyysistä. Ihan joka päiväisessä elämässäkin, naisen ei sovi esimerkiksi kantaa kauppaostoksia, naista ei kätellä, naisten ei tule kulkea kaupungilla yksin. Mutta töissä ollessamme: minulle useaan otteeseen sanottiin, että naiset eivät kättele: kun tapasin uuden työntekijän/ minut esiteltiin jollekin, kättelin automaattisesti. Venäläiset pitivät minua outona, sillä naiset eivät tee sitä (ainakaan Venäjällä). Tämä oli taas minulle outoa.

Toisekseen, naiset eivät saaneet tehdä mitään fyysistä työtä. Yhdessä vaiheessa esimerkiksi meidän piti järjestää lehdistötilaisuuden huone siistiksi, kantaa sinne tuoleja: tietenkin menin sinne muiden perässä, koska tämä luki meidän tehtävälistalla. Hyvin nopeasti minut käännytettiin pois, sillä se ei ole naistentyötä. Suomessa oppineena; työtä tehdään juuri sitä, mitä on tarjolla. Jos apua tarvitaan, sitä myös annetaan. Pienestä pitäen, aina ollut iskän apuna puuhommissa, perunapellolla, eikä siinä mitään kummoista ole..

Se on ohitse nyt!

Iso kiitos meidän ihanalle mediakeskuksen työtiimille. Oli huikeata työskennellä tän porukan kanssa! Ja toivon tietenkin, että joskus vielä pääsen tapaamaan jossain päin maailmaa nämä ihana ihmiset! 

Aivan huikea kokemus. Liian innoissani kahdesta viikosta, että oikein mitään kunnollista saa sanotuksi! Kiitollinen saa olla joka hetkestä, mitä täällä saa viettää.