oikea vastaus on CÄNÄDÄ!

Teknisista ongelmista johtuen, tama postaus tuleekin vasta maanantaina, vaikka kuinka ylpeasti aloitin taman jo eilen.. myos aakkoset ovat kateissa, silla olen yliopiston tietokoneella talla hetkella..

--

Tänään ollaan ahkeria, ja kirjoitetaan viikkokirjoitus jo sunnuntaina! Oon ollut hereillä jo pitkään, koska jännittää niin hirmuisesti! Tai ei oikeastaan jännitä, oon vaan niin innoissani. Saan tänään LAKRITSIA! Tänne tulee tänään illalla ensi viikoksi kolme opiskelijaa Suomesta, ja pyysin heitä tuomaan minulle herkkuja, sillä tämä suklaa ei oikein iske lakuhirmuun..

Tosiaan, kolme opiskelijaa Kuopiosta, Savonia-ammattikorkeakoulusta tulee tänne opiskelemaan kanssamme viikon intensiivikurssille. Tekevät siis saman, minkä minä tein 2015 helmikuussa - osana opiskeluja käyvät vähän seikkailemassa. Tulee varmasti kivaa! 

Kulunut viikko (kuten kaikki muutkin) oli rankka. Sanon tämän melkein joka kerta, mutta voi vitjat, professori oli kyllä aivan mahtava! Ja kurssikin oli todella mielenkiintoinen. Yhtenä suurimpana vahvuutena pidin proffalla tällä kertaa sitä, että hän ei ollut niin suuri jalkapallofani. Todella moni esimerkki luennoilla oli jääkiekosta, ja tästä minä nautin. Okei, tottakai jalkapalloa käytetään usein esimerkkinä koska a) se on suosituin urheilulaji maailmassa, sitä voi pelata missä vain ja b) tästä syystä siitä löytyy myös hyvin tietoja, esimerkkejä yms. Mutta kerrankin, kerrankin! Jääkiekko oli isossa roolissa. Monesti, kun puhumme jalkapallosta, ryhmämme jalkapallofanit sanovat että "Raija, ei tämä voi olla niin vaikeaa sinulle, täähän on vain jalkapalloa". Nyt pääsin sanomaan "Ei tämä ole nyt niin vaikeaa, tämähän on vain jääkiekkoa". Ymmärsivät pointtini...

Norm O'Reilly. Kanadasta alunperin, mutta työskentelee tällä hetkellä USAssa, Ohion Yliopistossa. Hän on yksi arvostetuimpia henkilöitä urheilualalla hänen taustansa ja ikänsä vuoksi. Hän on vasta (tällä alalla se on vasta..) 5-kymppinen, ja hänen opinto - ja työuransa on merkittävä. Tällä hetkellä hän on professorina Ohion Yliopistossa, joka on arvosteltu maailman parhaimmaksi urheilualan yliopistoksi, koska siellä voi opiskella laajasti urheilualaa (bachelor, master, erikoistuminen yms). 

Norm O'Reilly on opiskellut ja tehnyt työurallaan paljon merkittäviä tekoja. Hänen CV:nsäkin oli 34-sivua pitkä (hän opetti meille, miten tehdä hyvä CV urheilualalla). Hänellä on kokemusta analysoinnista, markkinoinnista, sponsorsuhteista, sosiaalisesta mediasta, taloudesta, johtamisesta, turismista... Hän on kirjoittanut useita kirjoja, tehnyt töitä Harvardin tutkimusosastolle, kirjoittanut useita artikkeleita, vierailevana professorina useassa yliopistossa... Voisin jatkaa tätä listaa vaikka kuinka pitkälle. Hän on voittanut useita palkintoja, mm. "Five to Watch", eli seuraa näitä viittä henkilöä urheilualalla, ja hän oli yksi niistä. pitänyt useita luentoja ympäri maailmaa konferensseissa. Hän on ollut töissä arvostetuissa asemissa Olympialaisissa mm. Riossa hän oli "johtavana henkilönä Kanadan Paralympiakomitean kanssa", ja osallistui vain Paralympialaisiin, ei Olympialaisiin. En edes muista kaikkea mitä hän meille kertoi tehneensä työuralla, mutta se oli todella vaikuttava. 

Haastatteluta Norm O´Reillysta tehtiin tällä viikolla kolme. klik, klik ja klik. Kaikki haastatteluvat ovat todella mielenkiintoisia, sillä hänestä näkee kuinka intohimoinen hän on urheilua kohtaan niin työn ohella kuin myös vapaa-ajallaan. Jos englanninkieli taipuu, niin suosittelen suuresti katsomaan kaikki kolme. Itse mietin, että onkohan hän vampyyri, sillä tuntuu ettei hän nuku ikinä.. Jos hän ei ole töissä, hän on joko juoksemassa maratonia, pelaamassa jääkiekkoa, uimassa tai valmistautumassa Iron Man-kilpailuun (uintia 4km, pyöräilyä 180km ja juoksua 42km... tämä mies on kone!)

Martin, Ivo, Bryan ja Norm O´Reilly

Neljässä päivässä kävimme läpi hänen yhden kirjan, ja viidentenä päivänä, perjantaina, meidän piti taas laittaa oppimamme käytäntöön pitämällä esitelmä. Opiskelu tahtimme oli erittäin tiukka, mutta ymmärrettävää sinänsä. (Taidan toistaa aika paljon näitä asioita jokaisessa postauksessa, mutta koska homma nyt vain sattuu olemaan niin ja siitä on kirjoitettava!) O'Reilly sanoikin meille useaan otteeseen, että on todella tärkeää että sisäistätte kaikki tiedot, sillä yleensä hän opettaa nämä asiat useammassa kuukaudessa. O'Reilly kutsui itseään "workaholics" eli hän oli addiktoitunut työhönsä. Todella pidin siitä, sillä hän todellakin tiesi, mistä puhui. Hän ei käyttänyt vanhoja esimerkkejä 2000-luvun alusta, vaan kaikki tiedot, kaaviot yms oli viime aikojen tuloksia. Hän teki todella paljon töitä - ja teetti meilläkin todella paljon töitä. Meillä oli 4 itsenäistä tehtävää viikolla: piti lukea artikkeli, ja vastata kysymyksiin muutamma word-sivulla, meillä oli myös 4 ryhmätehtävää: samalla tavalla, luettiin artikkeli ja vastattiin muutamalla sivulla word-tekstiä. Tämän lisäksi vielä piti pitää 30 minuutin esitelmä valitsemastamme artikkelista, kertomalla a) mistä artikkeli kertoi b) miten me ratkaisisimme jutun c) vertaa artikkelia johonkin samantyyppisen tapahtumaan/ilmiöön ja miten ratkaisisit sen. (kaikki nämä artikkelit, mitkä luettiin, olivat O'Reillyn kirjoittamia, ja hän oli kirjoittanut ne yhdessä Stanfordin/Harvardin yliopistojen tutkijoiden kanssa).  

Anaheim Ducks

Tämä osio tulee kertomaan meidän artikkelimme kertoi Anaheim Duckista. Anaheim Mighty Ducks perustettiin 1993, Walt Disney Companyn ansiosta. Heidän tarkoituksenaan oli tehdä Orange Countysta oikea lomaresortti, jossa voi nauttia Disneylandista, jääkiekosta, auringosta... Aluksi Duckseilla meni  hyvin, niin joukkueena niin jäällä kuin jään ulkopuolellakin. Mutta 1998 heillä alkoi alamäki. Joukkue ei menestynyt enää, joukkuehenki rakoili, hallintopuolelta lähti osaavia henkilöitä pois.. Lopulta joukkue laitettiin myyntiin 2002. Yhtenä vaihtoehtona oli myydä joukkue pois Anaheimin alueelta, mutta 2005 uudet omistajat lopulta ostivat Anaheim Mighty Ducksin, ja yhtenä heidän kriteerinä oli, että joukkueen on pysyttävä Anaheimissa/Orange Countyssa.

 Ensimmäiseksi uudelleen brändättiin joukkue, vaihdettiin nimeksi Anaheim Ducks (haluttiin päästä eroon Disneystä, joten otettiin Mighty-sana pois: tällä myös yritettiin saada joukkueen nimestä hieman "kovempi"). Uusi päävalmentaja, uusi General Manager, uusia pelaajia (mm. Teemu Selänne ostettiin takaisin), strategiat uusittiin in and out ice. Kaksi vuotta oston jälkeen Anaheim Ducks voitti Stanley Cupin, ja tämän jälkeen joukkue on ollut noususuhdanteinen niin bisnespuolella, kuin jään puolellakin. Tiivistettynä, taloudellisia & joukkueensisäisiä ongelmia, hoidettiin uudella hallintopuolella ja saatiin pidettyä joukkue Anaheimissä. Tehtävänämme oli kertoa ja analysoida, mitä tekisimme, jos olisimme joukkueen manageri. Tärkeintä olisi, että Duckseilla pysyisi taloudellinen tasapaino, joukkuehenki hyvänä ja peli kulkisi.

Atlanta Trashers, koki samanlaisia ongelmia 2000-luvun loppupuolella. He eivät saaneet kuitenkaan hoidettua asioita yhtä hyvin kuin Anaheim Ducks ja lopulta 2011 joukkue myytiin Winnipegissä sijaitsevalle yritykselle, ja joukkueesta tuli Winnipeg Jets. Toisena tehtävänämme oli kertoa, mitä Atlanta Trashersin olisi pitänyt tehdä, jotta joukkue olisi saatu pysymään Atlantassa.

Any Questions?

Ryhmätehtävä oli erittäin mielenkiintoinen ja tanttadaa - sain ensimmäisen 10 todistukseen! (Arvosteluasteikko on 1-10, 1-2 ovat hylättyjä, 3-10 hyväksyttyjä). Harvoin ylipäätänsä täällä jaetaan kymppejä, ja olin todella tyytyväinen että sain sen, sillä tällä viikolla tein (/teimme) paljon töitä.

AINIIN ja (sunnuntaina) illalla ne suomalaiset plikat sitten tuli! Ja voi sitä onnen määrää, kun heidän matkalaukuistaan paljastui paljon lakuja (ja sheriffi...) nam nam nam!

178-vuotias Sochi

Lauantaina 19.11. tai ylipäätänsä viikonloppuna Sochissa oli ihme karnevaaleja ja kojuja ympäri kaupunkia, ja kukaan meistä ei oikein ymmärtänyt mistä oli kyse. Lopulta tajusimme kysyä venäläisiltä luokkatovereiltamme, että mitä ihmettä täällä tapahtuu? Ennen kuin saimme vastausta heiltä, saimme aavistuksen, että täällä voitaisiin juhlia jonkinmoista syntymäpäivää... Ja oikeassahan me olimme, Sochi täytti lauantaina 19.11. 178-vuotta. 

Historia katsaus: Sochin alue luovutettiin Venäjälle alunalkaen vuonna 1829 Venäjä-Turkin sodan päätteeksi. Vuonna 1838 alue nimettiin Sochiksi, ja täten viralliseksi syntymävuodeksi annettiin 1838. 1900-luvun alussa Sochista tuli yksi tärkeimmistä lomakohteista Venäjällä, tai itseasiassa Neuvostoliitossa. Mm. Stalin rakennutti itselleen kesäasunnon Sotsiin, ja nykyään myös Vladimir Putin oleskelee kesäajat sochissa. Putinin läsnäolo on vetänyt alueelle liike-elämän johtajia ja nostanut ylipäätänsä kiinnostavuutta raharikkaiden keksuudessa. Itse asiassa Putin vierailee melko usein Sochissa, sillä meille on kerrottu, mikäli Mustalla Merellä näkyy sotalaivoja, Putin on kaupungissa (ja viime viikonloppuna oli taas niitä lainehtimassa tuolla...) Sochi on ollut myös suuressa suosiossa suomalaisten keskuudessa ennen vanhaan! 

Sport Organisations' Governance 

Viikolla jatkoimme siitä, mihin ensimmäisellä viikolla jäimme. Syvennyimme hallinnolliseen puoleen, ja täytyy sanoa, että oli kyllä tylsää.. Itseä ei kiinnosta tämä aihealue yhtään, joten oli vaikeuksia pysyä hereillä tunneilla. Näkyy myös arvosanassa kiinnostuksen katoaminen, mutta läpi päästiin...

Tällä viikolla meillä oli joka tapauksessa ensimmäinen naisprofessori! Dimitra Papadimitriou Kreikasta. Hän on professorina Patraksen Yliopistossa (University of Patras). Hänen erikoisuuksiinsa kuuluu urheilun hallinta (eli siis hallintopuoli), markkinointi sekä sponsorisuhteet. Hän on saavuttanut urallaan paljon, ja hän on hyvin arvostettu henkilö urheilualalla. Tämä olikin yksi kysymys, minkä halusin kysyä häneltä; miltä tuntuu olla töissä miesvaltaisella alalla, ja kuinka naisia kohdellaan siellä? Hän on mm. European Sport Management Quaterly Journal- johdon jäsen (hallituksessa), kirjoittanut useita artikkeleita urheilusta, vapaa-ajasta ja turismista, unohtamatta markkinointia ja sponsorsuhteita. Kirjoittanut kolme kirjaa, sekä ollut mukana useassa kirjaprojektissa muiden alan ammattilaisen kanssa.

Kuten sanoin, jatkoimme siitä mihin jäimme ensimmäisellä viikolla. Puhuimme hallintopuolesta, mm. miten hallitukset koostuvat, mitä heidän tehtäviä ovat, mihin he tähtäävät, miksi he yksinkertaisesti ovat siellä.

Keskityimme tällä kertaa tasa-arvoisuuteen urheiluorganisaatioiden hallituksissa; naisten äänioikeuteen, atleettien äänioikeuksiin sekä yleiseen tasa-arvoon. Naisten sekä atleettien äänioikeuksista puhuimme muun muassa seuraavasti: Onko naisilla yhtäläinen äänioikeus hallituksessa, onko minimimäärää, mitä naisia pitää olla hallituksessa? Sama pätee urheilijoihin; urheiluorganisaatiot ns. ajavat urheilijoiden oikeuksia, mutta kuuntelevatko he oikeasti urheilijoiden tarpeita? Tästä syystä on tärkeää a) joko olla urheilijoiden edustaja hallituksessa tai b) olla oma komitea urheilijoille, jotka toimivat heidän yleisenä äänenä.

Omaa palautettavaa tehtävää tehdessäni käytin esimerkkinä Suomen Salibandyliittoa & Kansainvälistä Salibandyliittoa. Syystä että 2015 joulukuussa olin mukana toteuttamassa Naisten MM-kisoja, ja kisojen henkilökunta oli hyvin naisvoittoista. Ja hienot kisat saatiin aikaiseksi! Kansainvälisellä Salibandyliitolla on myös oma komitea urheilijoille, joka on myös hieno esimerkki. Olin myös yhteydessä Suomen Salibandyliittoon (Kiitos Hanne avusta!) ja sain häneltä ns. sisäpiiritietoa, miten hommat etenee. Summa summarum, tasa-arvo Suomessa on paljon pidemmällä mitä esimerkiksi Venäjällä. Monella muullakin maalla valtakunnallisesti tasa-arvot naisten ja miesten välillä, urheilijoiden huomioon ottamisella on paremmalla tasolla, kuin kansainvälisesti; kansainvälisten organisaatioiden on huomioitava tasa-arvo enemmän.

Täältä löytyy taas videot haastatteluun. Alexin haastattelu, klik sekä Loladen, klik.

RIOU - eli yliopistollamme järjestettiin myös "Mega Events in Sport: Legal Environment"-konferenssin. Eli ympäri maailmaa tuli lakimiehiä, jotka ovat keskittyneet urheiluun ja urheilualan ongelmiin. He tulivat puhumaan oman maansa ongelmista urheilun saralla sekä myös kansainvälisistä ongelmista, ja tarkoituksena oli löytää ratkaisuja yhdessä. Osallistuimme yhtenä aamupäivänä konferenssiin ja halukkaat saivat mennä sinne useampana päivänä. Ryhmästämme löytyy yksi lakimies, Abhi, ja hän tietenkin oli siellä verkostoitumassa. 

Sirius - Gifted and Talented Kids in Russia

Sochiin rakennettiin yli sata uutta hotellia Olympialaisten takia, ja 56 näistä hotelleista on/oli ****(4)tähden hotellia. Vaikka tavoitteena tietenkin oli ja on edelleenkin tehdä Sochista lomakohde kaikkien keskuudessa; nauti rantaelämästä samalla kuin lapsesi ovat laskettelemassa -tyylillä, mutta se ei ole aivan toteutunut. Kaikille näille hotelleille piti keksiä uutta käyttöä, jotteivat ne jää aivan täysin käyttämättömiksi.

Olympiakylään, yhteen neljän tähden hotelliin rakennettiin koulu. Tämä koulu on "erittäinen lahjakkaille lapsille". Se on nimeltänsä Sirius. Siriukseen pystyy lapset hakemaan, jotka ovat erittäin taitavia ja lahjakkaita. Itse vertaisin Siriusta Tylypahkaan. Tylypahkassa oli neljä tupaa, johon jaoteltiin oppilaat heidän taitojensa/kykyjensä/halujensa mukaan. Myös Siriuksessa on kolme osaa; oranssi=taide, sininen=urheilu, violetti=luonnontieteet. Jokainen oppilas kuului johonkin osaan/osastoon, ja heidän vaatteiden väristä pystyi sen päättelemään.

Siriukseen voi hakea erittäin lahjakas nuori henkilö (jos en hirmuisesti valehtele, niin 5/6-16/17-vuotiaat). Jos olet lahjakas maalaamisessa: lähetä töistäsi kuvia, niin sinut saatetaan valita yhdeksi oppilaaksi Siriukseen. Jos olet lahjakas pianon soitossa: lähetä video esiintymisestäsi arvokkaassa tapahtumassa, niin sinut saatetaan valita yhdeksi oppilaaksi. Sama pätee kaikkiin: jos olet erittäin lahjakas urheilussa, sinun pitää todistaa se; ehkä joukkueesi on voittanut monia aluesarjoja?  

Oppilaat menevät aina kolmen viikon jaksoiksi Siriukseen, jossa heidän on tarkoitus opiskella Venäjän parhaiden joukossa. Kolmen viikon jälkeen on viikon tauko, ja sitten tulee uusi oppilaslauma. Ja yleensä kaikki oppilaat ovat samalta alueelta Venäjää. Esimerkiksi tällä hetkellä siellä on "Etelä-Venäjältä", mitähän sekin tarkoittaa, kun Venäjä on niin iso alue... Kyllä ne sen alueen oikeasti sanoi, mutta en mitenkään muista sitä tällä hetkellä. Joka tapauksessa, heidän opiskelunsa on intensiivistä, ja opettajina siellä on maan parhaita atleetteja, maalareita, kirjailijoita, fyysikoita yms.. Melko mielenkiintoinen projekti tämä Sirius! Ja kaiken tarkoituksena on se, että Venäjä löytää talentit jo nuorella iällä, jotta voivat tukea heitä heidän koko aikuistumisaikansa, ja tarjota heille lopulta työtä: tarkoituksena on pitää nämä lahjakkaat talentit Venäjällä, eikä menettää niitä maailmalle.

Artikkelin voi lukea täältä. Mielenkiintoinen, mutta on kylläkin englanniksi. klik. 

Miksikö kerron tästä? Meidän yliopisto aloitti yhteistyön kyseisen koulun kanssa. Yliopistoltamme valittiin viisi opiskelijaa "luennoimaan" kyseisille lahjakkaille lapsille: Lolade ja Älex menivät puhumaan kirjallisuus-oppilaille journalismista ja kulttuurieroista (mm. mediavapaudesta yms). Minä, Nelli ja Nastya pääsimme puhumaan nuorille urheilijoille Paralympialaisista ja Paralympialaisten liikkeestä. Tarkoituksena meidän puheessa oli se, että lapset ymmärtävät jo nuoresta iästä lähtien, että paraurheilijat ovat myös ihmisiä, ja heidän elämänsä ei lopu.

Luentomme kesti n. puolitoista tuntia, ja oli itseasiassa melko mielenkiintoista olla siellä! Lapset eivät puhuneet englantia = minulla oli oma kääntäjä paikalla. Oma osuuteni keskittyi Paralympialaisten historiaan ja kehittymiseen maailmalla. Nelli (Pietarista) puhui eri urheilulajeista, joita Paralympialaisissa on, sekä Nastya (Moskovan ja Sochin välistä jostain..), joka sitten puhui Venäjän osallistumisesta Paralympialaisiin ja kuinka he huomoivat para-atleetit.

Itselläni oli huisin hauskaa. Kerrankin sain olla professori/luennoitsija ja tehdä kaikki ne asiat, mitä opettajatkin pääsevät tekemään: kävelemään edes takaisin luokan edessä, kirjoittamaan tärkeimpiä asioita liitutaululle (kirjoitin vuosilukuja ja atleettien lukumääriä), juomaan vettä kesken lauseen.. Ainut miinus puoli esityksessämme oli se, että oma osuuteni kesti ensimmäiset puolisen tuntia, jonka jälkeen Nelli ja Nastya, tottakai, puhuivat venäjäksi. Itselläni ei ollut mitään hajua mitä siellä tapahtui, sillä kääntäminen loppui samantien. 

Tulevaisuuden taitoluistelijatoivot

Täältä mä oon, täältä Nelli on ja Täältä Nastya on ja täällä me sit asutaan!

Luennomme jälkeen muutama oppilaista halusi tulla puhumaan kanssani, sillä joillakin heistä oli englanninkielen opintoja jo taustalla. He ottivat kääntäjän mukaan ja tulivat juttusille. Se oli hauskaa, sillä muistan myös itse halunneeni aina mennä puhumaan englantia, mikäli oli mahdollisuus. Vaikka taidot eivät olisikaan hyvät, mutta muistan edelleen monia kertoja..

Tämä yksi likka jäi mieleen oikein kunnolla. Luennon jälkeen lähdimme kiertämään Siriusta yhdessä oppilaiden kanssa, ja tämä likka oli kokoajan siinä vierellä. Hänestä näki, että hän haluaisi puhua kanssani, mutta oli liian ujo tullakseen puhumaan. Lopulta hän kuitenkin rohkaistui, ja kysyi voisiko puhua kanssani. Puhuttiin sitten yhdessä kääntäjän kanssa (kääntäjä oli fiksu= aina kun Vika kysyi, miten sanotaan tämä ja tämä, hän kertoi sen Vikalle, että Vikan oli sanottava se. Se oli mukavaa, niin Vika oikeasti pääsi puhumaan) niitä näitä. Kysyin sitten yhdessä vaiheessa, että mikä on unelmasi? "Haluan voittaa mitalin Olympialaisissa, ja pitää haastattelun englanniksi ilman kääntäjää". Haastattelu ilman kääntäjää! Monet lapset unelmoivat mitaleista, mutta se, että Vika (Viktoria) oikein vielä tarkensi, että haastattelu ilman kääntäjää. Hitsit siinä on kyllä likka.

 t

Vika - tulevaisuuden Olympiamitalisti!

Sochin Olympialaisten olympiasoihtu

Ilmaista ruokaa! tämä on taivas!

"Lolade, hymyile niin että hampaat näkyy, niin sut näkyy kuvassa!"

Kokemus oli aivan uskomaton. Tulen muistamaan sen, ja varmasti tämän yhden tytön, Viktoriankin. En usko, että itsestäni olisi ollut tuonne lähtijäksi nuorempana, mutta nostan kyllä hattua jokaiselle noista oppilaista.

Taas uutta viikkoa porskutetaan eteenpäin. Aika pitkälläkin jo... Ensi kertaan!

Toinen viikko ns. työharjoittelua takana. Jatkoimme samalla linjalla kuin viime viikollakin, eli tutustuimme Olympialaisten kisapaikkoihin. Vaikka tätä en nyt ihan työharjoitteluksi kutsuisi, mutta todella mielenkiintoista se oli. Ei sitä nyt ihan joka likka pääse sanomaan, että on päässyt kyseisiin paikkoihin tutustumaan "backstagen" kautta, saanut kontakteja managereista yms. Edelleenkään en voi uskoa olevani täällä. Välillä tuntuu, että unohdan, kuinka uskomaton tilaisuus tämä on ja arki tuntuu olevan liian "tavallista". Hittolainen, missä mä nyt oikeasti olen! Venäjällä!  Opiskelemassa maailman parhaassa urheilualan yliopistossa! n. kahdenkymmenen muun opiskelijan kanssa ympäri maailmaa! Joskus tuntuu, että pitäisi nipistää itseään ja antaa varmuus siitä, että: Raija, sinä todellakin olet täällä. 

Maanantaina menimme taas Kaukasukselle, tällä kertaa Sanki Sliding Center, Bobsleigh & Skeleton-radalla, eli mahapulkkailu & rattikelkkailun radalla. Ratoja maailmassa ei ole edes 15 (13-14 jos en väärin muista, mutta sanon alle 15), jotka siis täyttävät kansainväliset mitat. Sochin rata on toiseksi uusin, ja tällä hetkellä kaikista parhaiten rakennettu. Tämä johtunee siitä, että rata rakennettiin nimenomaan Sochin Olympialaisiin ja edellisissä Olympialaisissa (Vancouver 2010) oli Georgialainen Skeleton (mahapulkkailu)-atleetti kuoli radalla. Videon tästä onnettomuudesta voi katsoa täältä klik.Tästä syystä turvallisuusastetta nostettiin, ja radan rakennuksessa oltiin entistä tarkempia. Nopeus tässä urheilulajissa on 100km/h-200km/h, eli pienikin erheliike voi johtaa kuolemaan. 

Tällä kertaa Kaukasuksella ei ollut niin kylmä kuin viimeksi, mikä saattoi johtua siitä, että tällä kertaa ei satanut. Nyt pääsimme myös lumisodan makuun! Osa ryhmäläisistämme ei ollut koskaan koskenut lumeen, ja pitihän sitä opettaa lumisodan salat...

Hirmuinen selitys taas päällä..

Suurin osa meidän luokasta koski ensimmäisen kerran LUMEEN! Ja tietenkin heti opetin lumisodan salat

Viikon toisena päivänä, tiistaina, menimme Sochi Autodrom F1-radalle. Tämä oli todella antoisaa, ja varsinkin sen takia, että 80 % varmuudella tulemme työskentelemään toukokuussa pidettävässä F1-kisassa joka pidetään täällä. 

Sochin rata rakennettiin vasta Olympialaisten jälkeen, sillä Olympiakylän fasiliteetit haluttiin hyväksikäyttää, ja F1-rata oli ratkaisu siihen. Näiden kahden vuoden aikana radalla on pidetty yli 150 tapahtumaa, mikä on hyvin vakuuttavaa. Heillä on todella hyvä markkinointitiimi, jonka avulla he ovat saaneet markkinoitua niin F1-kilpailut kuin muutkin tapahtumat. Kaikki Venäjän Grand-Prixit on tähän mennessä ollut loppuunmyytyjä ja tällä hetkellä näyttää myös vuoden 2017 kilpailun ennusteet hyvältä myynnin suhteen. Rahapuolelta kaikki tiedot ovat salaisia, mutta "pienen tiedustelun jälkeen" he ovat kohdanneet break-even pisteen. 

Renkaidenvaihto kestää n.2 sekuntia formuloissa, ja pääsimmekin käymään talleissa, missä mm. Kimi Räikkönen on ajokkinsa kanssa ollut. Pääsimme myös käymään "media-huoneessa" mistä siis pystyy seurata koko rataa screeneiltä, hallinnonhuoneessa yms.. 

Suomi on ollut useasti kartalla viime aikoina. Tai no, kahdesti tuli tällä kyseisellä viikolla vastaan.
1960-luvulla ensimmäisen kerran kisoissa oli shampanjapullo ja USA:n ajaja voitti. Hän sai pullon käteensä ja alkoi ruiskuttaa sitä kaikkien päälle. Kilpailijat pitivät tätä hauskana, ja tämän jälkeen siitä on tullut kaikille tapa. Sochin F1-radan managerin sanoja lainaten: Maailmassa on yksi kansallisuus, joka ottaa aina yhden kulauksen ja sitten vasta alkaa ruiskuttaa shampanjaa muiden päälle. Keitä ovat nämä ihmiset? 

Hopea on aina hävitty.

Jostain syystä joku ottaa aina kuvaa, kun me otetaan kuvaa..

Näkymä tallista

Näkymä mediahuoneesta

Kolmantena päivänä menimme Yug-Sport Federal Training Centre-hotellille. Tämä on lähinnä para-atleeteille suunnattu paikka, sillä kaikki laitteet niin kuntosalilla kuin kylpylän puolellakin olivat varustettu erikoisavustuksin (mikähän se oikea sana tälle olisi?).  Eli apuvälineet/tuet yms löytyivät kaikkialta. Täällä on koko vuoden mahdollista harjoitella (tai no, miksi ei olisi, Sochin talvi ei välttämättä yllä edes miinus asteisiin), sijainti on otollinen, suoraan Mustan Meren rannalla (tämä mahdollistaa myös purjehtioiden harjoittelumahdollisuuden, liikenneyhteydet ovat hyvät (juna-asema, linja-autoasema, satama ja lentokenttä kaikki alle 30minuutin päässä). 

Hotellin ensimmäinen kerros on pyhitetty "lääkinnälle". Hammaslääkäri, erilaiset lääkärit, hierojat, rentoutumistilat yms löytyvät täältä. Toisessa kerroksessa on atleettien asuintilat, ja kolmannesta löytyy kylpyläosasto.

Miten Suomi oli tällä kertaa kartalla? Heillä on hotellilla monia eri variaatioita saunasta: japanilainen, turkkilainen, infrapuna, yrttinen, venäläinen ja suomalainen. Suomalaisessa saunassa ei saa olla 10 minuuttia pidempään, ja siitä pidetään huolta sillä, että sinne mennään tiimalasin kanssa. Vettä ei saa heittää kiukaalle, sillä kiuas menee rikki. Maksimissaan 70 astetta, sillä muuten se ei ole hyväksi ihmiselle. Suomalainen sauna on kuiva, eikä siellä voi hengittää kunnolla. Mitä mieltä olette? 

Aivan hotellin ulkopuolella on jalkapallostadion, urheilukenttä sekä pururata. Pienen kävelymatkan päässä oli erillinen rakennus MMA-urheilijoille: painijat, nyrkkeilijät, painonnostajat yms olivat huomioitu siellä. Mahdollisuus myös miekkailuun ja voimisteluun olivat huikeat.

Faktatietoa: yhdessä kerroksessa oli yhdeksän kuvaa Putinista seinällä. Pakko oli laskea, koska tuntui olevan joka puolella. Mielenkiintoista tietää, kuinka monta kuvaa hänestä on koko rakennuksessa...

Tämä päivä oli ehkä kaikista mielenkiintoisin, sillä saimme todella paljon uutta asiaa ja informaatiota. Ensimmäisessä kuvassa alhaalla, mustaan pukeutunut mies keskellä oli hotellin manageri; ja hän itseasiassa valmistui RIOU:sta muutama vuosi sitten. Tästä syystä hän ehkä myös oli omistautunut tälle kierrokselle, ja kertoi meille todella paljon, koska tiesi sen tärkeyden.

Viimeisenä harjoittelun päivänä pääsimme tutustumaan Curling-areenalle. Täällä emme olleet kuin keskimäärin 20minuuttia. Pääsimme käymään sisällä, näimme areenan, kävimme pukuhuoneessa ja that's it. Meidät kylläkin kutsuttiin sinne kokeilemaan curlinkia, jolloin he lupaavat kertoa lisää. Lupasivat meille yhden kerran ilmatteeksi, ja jos innostumme, hyvällä alennuksella seuraavat kerrat.

Perjantaina meillä oli ns. vapaapäivä, mutta kirjoitimme kaikki raporttia harjoittelusta. Deadline oli heti perjantaina, joten oli hieman pakko kirjoittaa. Illalla ilokseni teimme hampurilaisia! Jes! Nythän tätä voi jo kutsua perinteeksi, sillä toinen kerta jo kun teimme näitä! Tuli todella herkullisia, kuten edelliselläkin kerralla. 

Viikonloppu meni muuten kouluhommia tehdessä. Kirjoitin esseetä " The Commonwealth Games; Glasgow 2014 and revenue analyzis" Eli Commonwealth Games/Kansainyhteisöjen kisoista ja niiden rahantulolähteistä. Saimme valita minkä kilpailun vain, mutta itävaltalainen Robert Kaspar, joka tulee meille professoriksi parin viikon päästä, vinkkasi minulle, että se voisi auttaa minua gradun kirjoittamisessa, jos päätän kirjoittaa Talviolympialaisisten pitämisestä useassa eri kaupungissa/maassa. Ja minähän kuuntelin tyytyväisenä ja kirjoitin!

Sunnuntaina oli isänpäivä. Omaksi ilokseni Äiti soitti minulle päivällä, että olisiko aikaa skypettelyyn. Skype auki ja puhelua odottamaan: toisessa päässä olivat Mummo ja Vaari! Terkkuja teille, oli kiva jutella!

Lokakuu muuttui marraskuuksi

Ja niin on taas takana yksi kuukausi. Lokakuu meni nopeasti, ja marraskuu tulla tupsahti. Marraskuu on yksi lempikuukausistani, sillä Movember! Movember tai vaihtoehtoisesti No-Shave November on kansainvälinen tapahtuma/kampanja, jolloinn miehet kasvattavat itselleen viikset marraskuun aikana. Se on eräänlainen hyväntekeväisyyskampanja, ja tarkoituksena on kerätä varoja ja lisätä tietoisuutta miesten eturauhassyövästä. Itse en valitettavasti pysty viiksiä kasvattamaan, mutta tykkään rohkaista kaikkia kykeneviä kasvattamaan ne!

Kuluneella viikolla meillä on ollut eräänlainen "työharjoittelu". Olemme käyneet tutustumassa olympialaisisten kisapaikkoihin. Maanantaina kävimme Kaukasuksella, Russki Ski Jumping- eli mäkihyppytornilla. Siellä meitä oli vastassa Venäjän jo eläköitynyt mäkihyppääjä - nimi -. Hän kertoi meille ensimmäiseksi mäkihypyn historiaa esim. miten sukset ovat muuttuneet vuosien varrella, kuinka hyppytekniikat muuttuvat, kuinka tulla ammattilaiseksi... Mäkihyppytorneja Kaukasukselta löytyy kaksi; toinen on 90 metriä korkea ja toinen on 125 metriä korkea. Aloittelevat hyppääjät/nuoriso, aloittavat aina 90 metristä ja heidän täytyy hypätä n. 5000 kertaa pienemmästä hyppyristä, ennenkuin pääsevät hyppäämään korkeammalta. Jo kolmessa sekunnissa nopeus kiihtyy yli 100km/h tunnissa, mikä selittää hyppyjen määrän.. Tarvii olla tietoinen omista taidoistaan, ennen kuin voi hypätä korkeammalta.

Itse kisapaikkana mäkihyppypaikka oli mielenkiintoinen. Vain kaksi kuukautta ennen Olympialaisia rakennustyöt olivat puolitiessään. He kuitenkim onnistuivat rakentamaan kisapaikan juuri ennen h-hetkeä. Tällä hetkellä toimintabudjetti kisapaikalle on 0,5 miljardia ja sen rahoittaa Venäjän urheiluministeriö. Tulevaisuudessa siellä on tarkoituksena pitää World Cup - sekä muita tapahtumia, ja näiden odotetaan tuottavan yli 10 miljoonaa.

125 metria

Kuva kuvaajasta joka ottaa kuvaa josta otetaan kuvaa

Toisena päivänä menimme Bolshoi-areenalle: HC Sochin (jääkiekkojoukkue KHL:ssä) kotiareena. Tämän lisäksi se oli areena, missä Teemu Selänne johdatti Suomen joukkueen olympialaisissa pronssille! Bolshoi areenan omistaa Krasnador-alueen urheiluministeriö. Se, että se on alueellisessa omistuksessa, ei valtiollisessa, on parempi onni työntekijöille, sillä se heillä on vakaus työpaikassaan.

Bolshoi-areena on ollut nyt käytössä kolme vuotta, ja vuosittaiset rahantulot ovat noususuhdanteessa. Päärahantulonlähde on hallinvuokra, sillä yhden tunnin harjoitus maksaa n. 22 000 ruplaa - mikä on n. 300 €. Parasta tässä kuitenkin on se, että nuorten/lasten ei tarvitse maksaa vuokraa. Nuorissa on tulevaisuus, ja heille halutaan taata urheilumahdollisuus! Toisia tulonlähteitä ovat hallin vuokraaminen muihin tarkoituksiin, kuten erilaisiin tapahtumiin. Mm. Konsertteja on pidetty Bolshoi-areenalla.

Kun kuulin, että menemme Bolshoi-areenalle, otin mukaani Suomen jääkiekkomaajoukkueen paidan. Laitoin sen päälle, ja pidin sitä melkein kokoajan ylläni. Lopuksi, meillä oli "Q&A"-sessio, eli aika kysymyksille ja vastauksille. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että me opiskelijat kyselemme kysymyksiä, mutta tällä kertaa myös Bolshoi-areenan manageri kysyi kysymyksiä, ja hän kysyi ne juurikin minulta.

"Sinulla on Suomen jääkiekkopaita päällä, oletko Suomesta?" (Teki mieli vastata olevani Swasimaasta, koska kysymys oli tyhmä)
"Tykkäätkö jääkiekosta, tiedätkö ketään jääkiekon pelaajia?" (Vastasin että tiedän, esim. Max Wärn, joka pelasi edellisellä kaudella Sochissa. Uskoin, että tämä kertoisi jotain, että tiedän jääkiekosta, sillä jos tiedän "jonkun ei niin tunnetun pelaajan, joka pelaa KHL:ssä", tietäisin muutakin)
"Tiedätkö, että maailman yksi parhaimpia pelaajia tulee Suomesta, hän on Teemu Selänne?" (Tässä vaiheessa menin jo aivan sanattomaksi..)

Kun lähdimme areenalta, yksi ryhmämme jäsenistä, joka on venäläinen (ja itseasiassa pitää jääkiekosta) tuli selventämään minulle asiaa, sillä olin aivan äimän käkenä. Venäläiset aliarvioivat naisia, ja eivät usko, että naiset voivat olla kiinnostuneita niinkin "miehisestä" lajista kuin jääkiekosta. Tämä selvensi hieman kysymyksiä, mitä hän esitti, mutta olin silti hieman pöllämystynyt.

Taalta se Teemu Selannekin kaveli jaalle

Meilla oli myos lehdistotilaisuus

Kolmantena päivänä menimme käymään Shayba-areenalla. Areenalla järjestettiin mm. jääkiekko-otteluita Olympialaisten aikaan, mutta lähinnä se oli Paraolympialaisten kelkkakiekon ottelupaikka. Paraolympialaiset olivat esillä suuresti Shayba-areenalla. Siellä oli useitakin harjoittelutiloja, jotka on eritoten suunniteltu vammaisurheilijoille. Esimerkiksi kuntosalilaitteet olivat kaikki erikoislaitteita, ja sen takia harjoittelu Shayba-areenalla on kalliimpaa.

Shayba-areenalla oli myös "Hall of Fame", eli erinäisiä kuvia, tavaroita yms. joita eri joukkueet lahjoittivat Olympialaisten jälkeen areenalle. Mielenkiintoinen fakta areenasta oli myös se, että se rakennettiin niin, että se voitaisiin myöhemmin siirtää toiseen kaupunkiin. Kapasiteetti areenalle on 7000 ihmistä, eli voitte kuvitella, minkä kokoinen se oikeasti on. Joidenkin lähteiden mukaan areena jätettiin Sochin olympiapuistoon sen takia, että Putin sanoi näin. Putinin mielestä olympiapuisto ansaitsee pitää kaikki areenansa, mutta monen mielestä taas esteenä oli raha - areenan hinnaksi olisi noussut kolminkertaiseksi, jos se olisi siirretty paikasta toiseen.

Eikos takapenkilla ole aina ne aanekkaimmat

Neljäntenä päivänä menimme "Yug-Sport" areenalle. Eli tämä on se areena, missä pidettiin taito - ja pikaluistelukilpailut Olympialaisten aikaan. Tällä areenalla oli "pienosmalli" olympiakylästä ja kaikista olympialaisten kisapaikoista. Hmm, Yug-areenasta minulle ei jäänyt hirveästi mieleen mitään, sillä kisapaikan esittelijä ei ollut mitenkään hirveän aktiivinen, eikä puhunut paljoa. Hän vain johdatti meitä paikasta toiseen, mutta kuten sanoin, ei puhunut paljoa.

Yug-areenalla kuitenkin pidetään todella paljon erilaisia tapahtumia niin messuista taitoluisteluesityksiin (Kävimme katsomassa kyseisellä areenalla sen Carmen-esityksen, josta kerroin ensimmäisissä postauksissa).

Perjantai meillä olikin vapaata! Ja totta kai sitten lauantai ja sunnuntaikin. Joka päivälle meillä oli ohjelmaa, ja paljon tulikin tehtyä yhdessä. Kouluhommatkin jäivät hieman rästiin, sillä nautimme kerrankin tästä "lomasta", mikä meille suotiin. Tämä viikko meneekin sitten iltaisin melko ahkerasti erilaisten esseiden ja raporttien parissa... mm. essee John Beechille pitäisi kirjoittaa Cricketin World Cupista, raportti työharjoittelusta...

Mutta miten me nautimme tästä lomasta? No ensinnäkin Karjala-turnaus! Torstaina katsoimme yhdessä Suomi-Venäjä pelin, mutta se päättyi hieman nihkeästi minun kannalta, 1-5 Venäjälle... Onneksi sunnuntaina kuitenkin kaadoimme Ruotsin, ja reilusti kaadoimmekin :)

Suomi havisi 5-1...

Yhtenä iltana teimme myös hampurilaisia itse, ja niistä tuli erittäin mehukkaita ja makoisia! Sämpylät tietenkin ostimme itse, sillä meillä ei ole uunia kämpissämme. Mutta muuten, pihvit teimme itse, ja täytimme hampurilaiset mielemme mukaisesti. Oli tarjolla ananasta, tomaattia, majoneesia, pekonia, avokadoa, suolakurkkua... Kaikkea herkullista! Päätimme tehdä tästä perinteen, että kerran kuukaudessa teemme yhdessä burgereita. Toivottavasti se pitää, sillä tällä ensimmäisellä kerralla se olin minä, joka maksoi kaikki ostokset, ja seuraavilla kerroilla on sitten poikien vuoro, heh.

Nautimme säästä, sillä edelleen 10-20 astetta lämmintä täällä. Kävimme kävelyllä, ja hengailimme yhdessä. Itselläni oli tällä viikolla hieman flunssaa, niin en päässyt oikein kunnolla osallistumaan aktiviteetteihin, mutta nyt taas täysissä sielun ja ruumiin voimissa nauttimassa toisesta viikosta työharjoitteluamme!