Venäjän posti

Tänään on naurattanut aivan älyttömästi, monella eri tapaa. Syy: Venäjän posti. Ja tästä syystä oikein kunnostauduin, ja kirjoitan toisen blogitekstin heti toisen perään. Venäjän posti on todella omituinen tapaus. Mutta venäläiset ryhmäläiset luokallamme ovat myös sanoneet että Sochin posti on aivan omaa luokkaansa. Tiedän, että minulle on lähetetty postia Suomesta

a) Äiti lähetti joulukortin

b) Tiina lähetti kaksi pakettia

c) Alisa lähetti lehden kirjekuoressa

d) Mummo ja Vaari lähetti joulutervehdyksen

e) Leena lähetti paketin.

Alisa lähetti kirjekuoren lokakuun lopussa; kirjettä ei ole vieläkään näkynyt.

Äiti laittoi joulukortin joulukuun alussa; korttia ei ole vieläkään näkynyt.

Tiina laittoi paketit marraskuun lopussa; paketteja ei ole vieläkään näkynyt.

Leena laittoi paketin marraskuun alussa: joulukuun alussa monen tappelun jälkeen postissa, sain paketin lopulta käteeni. Siihen tarvittiin 2xpostikäyntiä, passi, monta todistusta kuka olen, miksi olen täällä, käytännössä kuin olisin ollut mikäkin interpolin kriminaali.

Mummo laittoi paketin joulukuun alussa, ja tänään kyseinen paketti tuli luokkahuoneeseen asti. Pakettiin oli liimattu paperi, jossa kerrottiin paketin matka; se oli saapunut Moskovan rautatieasemalle (mietin, että millä ihmeellä se oli sitten oikein tullut Suomesta Venäjälle?) 18.12. eli n. 2,5 viikkoa myöhemmin lähetyspäivästä. Tämän jälkeen paketti oli kiertänyt ympäri Venäjää, ja saapunut takaisin Moskovan rautatieasemalle 22.1. 22:09 illalla. Ja tänään 31.1. paketti toimitettiin luokkahuoneeseen asti. 

Miten ihmeessä Venäjän posti oikeasti toimii? Erittäin kummallinen systeemi. Parasta tässä kuitenkin on se, että Mummon ja Vaarin paketti saapui lopulta tänne, ja sain herkkuja herkkuja herkkuja!! 

Tällä hetkellä odotan eniten Tiinan pakettia, mutta tottakai Alisan lähettämä lehti sekä äitin joulukorttikin ovat tervetulleita. Tämän päivän episodi antoi uutta toivoa, joten uskon, että paketit vielä ennen kesäkuun loppua tänne tulevat!! 

Kiitos Mummo ja Vaari! :)

Jon Tibbs - brändäyksen ammattilainen

Tammikuun viimeisellä täydellä viikolla pääsimme Jon Tibbsin oppeihin.
Jon Tibbs on omistaja/perustaja/toimitusjohtaja "Jon Tibbs Associates UK"-yrityksessä. Tämä on oikeastaan kaikki mitä hänestä tarvii sanoa. Hän on ehdottomasti yksi johtavista brändäyksen ammattilaisista urheilualalla, sillä hänen yrityksen asiakkasiin kuuluvat mm. Manchester United, monet Olympialaiset/ Olympialaisten isännöintiä hakevat maat, FISU...Brändäyksessä hän on enemmän keskittynyt kriisihallintaan; mitä tehdä jos brändi on vaarassa skandaalin takia?

Jon Tibbs ei kadottanut meistä ketään tunnilla. Hänen tuntinsa olivat mielenkiintoisia, eikä kenelläkään ollut tarvetta ns. muuhun aktiviteettiin kuten puhelimen näpräämiseen. Hän todellakin piti huolen siitä, että kaikki keskittyivät hänen luentoihinsa. Hän aloitti myös jokaisen päivän uutisilla. Jokaisen meistä piti kertoa joka aamu yksi uutinen, joka liittyä urheilualaan. Tärkeintä oli, että uutinen oli enintään 12 tuntia vanha, sillä meidän piti pysyä ajantasalla. Tästä syystä puhuimme todella paljon mm. doping-skandaaleista (se nyt on kokoajan pinnalla oleva asia, kiitos Venäjä ja Usain Bolt), Olympialaisten isännöintikisasta (Pariisi, LA, Budapest) sekä Universiadeista, jotka pidetään juurikin tällä hetkellä Kazakstanissa. Mikäli kiinnostaa, niin tämä sivusto klik on todella hyvä sivusto urheilu-uutisista puhuttaessa.

Itselläni kävi huono tuuri, sillä tulin flunssaan & pieneen kuumeeseen tällä viikolla, ja jouduin olemaan poissa koulusta keskiviikon & torstain. Kolmena päivän opin kuitenkin hyvin paljon brändäyksestä ja PR:stä.

Tibbs käytti todella paljon fläppitaulua ja jokainen paperi teipattiin luokkahuoneen seinälle ja käytimme niitä koko ajan tunneilla materiaalina. Ja homman nimihän oli se, että Tibbs ei itse tehnyt mitään, sillä hänellä oli assistentti palkattuna mukaan joka vaihtoi slaidit powerpointissa, kirjoitti fläppitauluun...

Perjantaina meillä jokaisella oli tehtävänä ryhmätyö, joka liittyi kriisihallintaan: Aihe, miten se vaikutti brändiin, minkälaisella strategialla sitä hoidettiin/koitettiin estää, mitkä olivat lopputulokset ja mitä brändin omistaja tästä oppi? Osallistuin ryhmätyön tekemiseen, sillä en halunnut tehdä extratöitä yksinäni. Meidän ryhmämme valitsi aiheekseen "case Benzema". Kaksi loistavaa jalkapallon pelaajaa, Benzema ja Valbuena, molemmat ranskalaisia, pelaavat maajoukkueessa.. Tapauksessa Benzema kiristi Valbuenaa maksamaan 100 000 euroa, jotta hänen ystävänsä eivät julkaisi Valbuenan seksivideota, jonka he olivat saaneet käsiinsä. Tämä kyseinen tapaus oli vaaraksi niin pelaajien omille brändeille, kuin maajoukkueelle sekä myöskin heidän edustamilleen joukkueilleen. Vielä emme voineet analysoida "mitä brändin omistaja tästä oppi"-kohtaa, sillä tapaus on edelleen kesken.

Maanantaina kävimme katsomassa jääkiekkoa. HC Sochi - SKA Pietari. Ja ketäs siellä olikaan pelaamassa! Pavel "Macig Hands" Datsyuk, Kovaltshyuk, Koskiranta, Koskinen...

Tämä viikko oli yhtä juhlaa myös siltä kannalta, että on "Kiinan Uusi Vuosi"-viikko. Perjantaina menimme koko ryhmän kanssa juhlimaan tätä kyseistä juhlaa. Kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa kaikkea herkkuja (namnamnam!) sekä sunnuntaina pienemmällä porukalla katsoimme yhdessä Talvi Universiadien avajaisseremeoniaa ja teimme samalla yhdessä dumplingseja eli mykyjä. Ja herkkua oli! Ärsytti vain, että avajaisseremonian aikana vain yhden kerran (1) telkkarissa tuli mainoksia (seremonia kesti kaksi ja puoli tuntia), ja tietenkin juuri sillä hetkellä kun Suomen joukkue tuli sisälle...

Erittäin kansainvälinen sunnuntai joka tapauksessa:
Talvi Universiadit Kazakstanissa
Kiinalaista ruokaa
Taiwan, Intia, Kazakstan, Slovakia, Irlanti ja Suomi edustettuna

Ainiin, sunnuntaina Sochissa satoi lunta. Ja koko paikka oli täysin sekaisin. Eikä ihmisillä ole edes talvirenkaita (ainakaan kaikilla). Palmuissa lunta. Hauska näky. Pakkastakin -0 - -7 astetta. Kylmempi mitä Suomessa!

Ranskalaisia vieraita ja useita professoreita

Viime viikon haastattelu jäi laittamatta, tästä voit katsoa sen! klik!

2017 vuoden toisella opintoviikolla meillä oli kaksi professoria; Tracy Taylor Australiasta sekä Martin Schnitzer Itävallasta. Tämän lisäksi meillä oli vielä Parisiin yhteistyöyliopistosta n. 20 opiskelijaa sekoittamassa pakkaa.

Tracy Taylor ja Leadership and people management

Tracy on alun alkaen Kanadasta ja hän on suuri Montreal Canadiens-fani. Hän on muuttanut työn perässä Australiaan ja on professorina "University of Technology" Sydneyssä. Hän luennoi urheilun johtamisesta yleisesti, keskittyen johtamiseen ja ihmisten käyttäytymiseen/johtamiseen/ryhmätyöskentelyyn (people management).  Hän on myös hyvin suuresti esillä urheilumaailmassa tasa-arvoasioissa sekä vapaaehtoistyöskentelyssä. Professorityönsä ohella hän on Kansainvälisen Olympiakomitean "Athlete Learning Gateway Advisory Board"-jäsen sekä Australian Rugby järjeston komiteoissa mukana. 

Luennoilla Tracy ei puhunut vain teoriassa kaikesta, vaan hän käytti todella paljon ryhmätöitä ja erilaisia käytännön esimerkkejä. Tämä auttoi meitä ymmärtään ryhmätyön tärkeyden, ja miten meidän ryhmämme oikeastaan edes toimii yhdessä; kuka ottaa minkäkin roolin ja minkälaisessa tilanteessa? Teimme muutaman ryhmätyön koko ryhmänä ja useamman ryhmätyön pienemmissä ryhmissä. Teimme kaksi ryhmätyötä koko ryhmänä; toinen oli akateeminen ja oli enemmän fyysistä työntekoa. Akateemisessa työskentelyssä meillä oli aivan eri ihmiset äänessä, kuin fyysisessä aktiviteetissa. Huomasimme sen, että osalta puuttui kokonaan fyysinen hahmottaminen ja "urheilullinen puoli". Mielenkiintoinen näkemys. Tutustuimme erilaisten case studien kautta ihmisten käyttäytymiseen, heidän "lukemiseen" ja miten erilaisten ihmisten kanssa toimitaan. 

Täältä voi löytää Tracy Taylorin haastattelun, klik!

Martin Schnitzer ja Venue + Event management

Martin Schnitzer opetti myös käytännön ja kokemuksen kautta meille tapahtumatuotantoa. Hänellä ei ollut paljoa "teoriaa" vaan lähinnä juuri oikeiden asiakirjojen kautta. Tämä oli erittäin opettavaista, ja paljon mielenkiintoisempaa, kuin teorian pänttääminen. 

Martin Schnitzer on ollut työskentelemässä useassa mega-tapahtumassa. Innsbruck 2012 Youth Olympic Games, UEFA Euro 2008, Fis Alpine Skiing-tapahtumissa, Universiadeissa, Torinon Olympialaisissa... Tällä hetkellä hän tekee konsultointitöitä FIFAlle, erikoistuen kisojen pitämiseen. 

Schnitzer työskentelee Innsbruckin Yliopistossa (Sport Science of the University of Innsbruck) ja hänen erikoisuuksiinsa tosiaan kuuluu venue + event management, eli tapahtumatuotanto ja tapahtumapaikkatuotanto (hmm, onkohan tuo edes oikea sana).

Täältä taas voi löytää Martin Schnitzerin haastattelun, klik! Ja myös minä olen hääräilemässä nykyään täällä haastattelukuvioissa, mutta lähinnä kysymysten keksijänä ja avustajana! :)

Schnitzerilla ja Taylorilla oli yhteinen ryhmätyö meille, jossa meidän piti keskittyä FIFA 2018 World Cupin järjestämiseen; mitä kaikkea pitää huomioida HR:ssä, Tapahtumatuotannossa, liikenneyhteyksissä yms... Ja aikaa meillä oli tehdä tätä vain kolme tuntia, sillä tämä oli yksi tehtävän kriteereistä: kuinka työskentelemme kiireessä, miten hoidamme aikataulutuksen yms. Jokaisella ryhmällä oli oma isäntäkaupunki, joten se teki esityksistämme hieman erilaisemman. 

Ranskalaiset vieraamme

Tällä viikolla meillä oli kaksikymmentäkaksi opiskelijaa Ranskasta, Pariisin yliopistosta. He opiskelevat myös maisterin tutkintoa urheilubisnes-alalla, mutta ranskankielellä. He osallistuivat osittain luentoihimme, mutta heillä oli myös oma ohjelmansa. Omasta henkilökohtaisesta mielestäni tämä ei toiminut kunnolla, sillä heitä oli yksinkertaisesti liikaa. Heillä ei kaikilla ollut tarvittavaa englanninkielentaitoa, joten he keskustelivat keskenään ranskaksi eivätkä olleet kiinnostuneita luennoista, ja toinen syy oli myös se, että he olivat "kuuntelijoita" vain, eikä heidän tarvinnut tehdä loppuesitelmää. Tämä häiritsi meidän oppimista suuresti. Muutama opiskelija, maksimissaan 5-6 on sopiva määrä. En kuitenkaan sano, että heistä oli vain haittaa! Saimme todella hyviä ystäviä ja saimme uusia ulottuvuuksia ajatusmaailmoihimme. Muutamaan heistä tutustuimme enemmänkin, ja uskonkin että heitä tulee nähtyä joskus tulevaisuudessa. Ehkä työn merkeissä, ehkä vapaa-ajan.

 Tällä viikolla kävin syömässä taiwanilaisten Tsu-Linin kanssa kiinalaisessa ravintolassa, mikä oli todella hauska kokemus. Tsu-Lin kertoi kiinalaisesta ja taiwanilaisesta kulttuurista, eroista ja yhtäläisyyksistä, historiasta.. Odotan innolla tämän viikon loppua, kun menemme porukalla syömään kyseiseen ravintolaan, kun on "Chinese New Year"!

Löysin myös aivan uskomattoman hauskan kaupan. Hunajakauppa. Erilaisia hunajalaatuja, eri kukista, marjoista, hedelmistä yms... Ostin appelsiini-inkiväärihunajaa sekä Kaukasianvuoristoissa kasvavan kukan hunajaa (en muista sitä kukkaa...). Pitää tuoda tuliaisina Suomeen hunajaa! On meinaan herkkua! Myyjä kaupassa ei puhunut yhtään englantia, mutta tulimme silti hyvin toimeen. Hän oli hyvin asiakaspalveluhenkinen ja hauska henkilö. Elekielellä ja google kääntäjällä saatiin hyvin hommat toimimaan!

Filosofisia ja eettisiä kysymyksiä

Olympic Philosophy and Sport Ideology.

Suht "kevyesti" alkoi tämä lukukausi. Filosofiaa ja eettisiä kysymyksiä.
Professorina lukuvuoden ensimmäisellä viikolla oli Mike McNamee Walesista, Iso-Britanniasta.
Mike McNamee on hyvin tunnettu ja arvostettu urheilualalla, kuten kaikki muutkin professorimme.

Hän on ollut urheilualalla spesialistina yli 30 vuotta, ja hänen erikoisosaamiseen kuuluu doping sekä eettiset ja filosofiset kysymykset. Hän on ollut mukana tekemässä erilaisia tutkimuksia UNESCO:lle, UK:n Anti-Doping:lle, UK Sport:lle sekä WADA:lle. Hän on mm. toiminut presidenttinä International Association for the Philosophy of Sport ja hän on auttanut useita urheiluorganisaatioita perustamaamaan komiteoita dopingia vastaan, eettisiä dilemmoja vastaan... (hyvin vaikea suomentaa näitä sanoja/komiteoita). Esimerkkinä Kansainväliselle Jääkiekkoliitolle hän oli viime vuonna perustamassa "Ethics and Integrity Committee". McNamee on kirjoittanut yhteensä 16 kirjaa ja julkaissut yli 100 esseetä.

Aloitimme maanantaina kurssimme kysymyksellä "Kuka on kaikista mahtavin urheilija maailmassa ja miksi?" Kysymys on hyvin "suuri". Ensimmäiseksi meidän piti miettiä kriteerejä, mikä tekee urheilijasta mahtavan?
a) hän on hyvä roolimalli
b) hän on menestynyt
c) hän on "hyvä ihminen" myös urheilun ulkopuolella, vapaa-ajallaan
d) hänen tilinsä on niin sanoitusti puhdas, eikä hänellä ole skandaaleja (Tiger Woods..)
e) hän inspiroi muita
f) hän on tunnettu urheilija
Urheilijoita mitä ryhmämme listasi olivat mm: Muhammed Ali, Michael Jordan, Pele.
Meillä oli myös monia muita mielessä,  mutta he olivat ehkä enemmänkin arvostettuja maittain, mutta ei kansainvälisesti. Mielenkiintoinen asia listassamme oli se, että kaikki olivat miehiä ja tummaihoisia.

Viikon aikana kävimme läpi monia pinnalla olevia kysymyksiä. Tutustuimme filosofiaan yleisesti ja syvennyimme siitä urheilualan puolelle, ja moniin pinnalla oleviin eettisiin kysymyksiin. Eettisiä kysymyksiä urheilualalla on monia. Kaikista selkein taitaa olla Doping ja Anti-doping. Miksi meillä on säännöt näitä kohtaan? Miksi tai mikä tekee dopingista eettisen kysymyksen? Miksi atleetit käyttävät doping-aineiksi listattuja aineita?

Muita asioita joita kävimme läpi, oli mm. lasten hyväksikäyttö urheilussa, korruptio, lahjusten antaminen, nepotismi eli sukulaisten suosiminen.. Kaikki kysymykset olivat hyvin itsestäänselvyyksiä ja hyvin tyypillisiä urheilualalla. Kuitenkin, kun aloimme käymään tarkemmin läpi ja analysoimaan asioita pala palalta, sai paljon enemmän irti.

Englanninkielentaito oli myös koetuksella tällä viikolla. Meillä oli myös useasti tunnilla "väittelytilaisuuksia", joissa väittelimme toisiamme vastaan erilaisin argumentein. Uskon, että olisin ollut todella hyvä tässä, jos olisin päässyt Suomeksi väittelemään, mutta ongelmia tuotti tosiaan se, että englanniksi piti saada asiansa sanottua.

Tällä viikolla olin myös mukana tekemässä haastattelua professorista yhdessä Loladen ja Älexin kanssa. Se oli todella mielenkiintoista, ja toivonkin pääseväni siihen enemmän mukaan tulevaisuudessa. Tällä kertaa olin vain "seuraamassa" ja auttamassa kysymysten kanssa, mutta ehkä tulevaisuudessa pääsen tekemään haastattelua professorista! Todella antoisaa ja mielenkiintoista. Varsinkin McNameen kanssa, sillä hän oli todella taitava ja ammattimainen professori. Tällä kertaa en kuitenkaan sano, että olisi minun lempparini, sillä ei, sitä hän ei ollut. Hän oli todella asiallillinen ja ammattimainen, tottakai, hänen kokemuksensakin jo puhuvat puolestaan, mutta hän ei kuitenkaan niin sanotusti astunut esiin professorina.

Tiistaina RIOU;ssa kävi myös kolme alumnia puhumassa elämästään yliopiston jälkeen. Kivointa tässä oli se, että he kaikki kolme olivat vanhoja tuttujani! Helmikuussa 2015 he olivat täällä opiskelijoina, joten tämä oli samalla myös vanhojen ystävien tapaaminen. Todella kiva oli nähdä heitä! Virallisen tapaamisen jälkeen menimme vielä syömään yhdessä, ja vaihtamaan kuulumiset. 

Vadim Venäjältä, Carlos Kolumbiasta ja Lidia Venäjältä

Viikko oli todella mukava. Ensimmäinen viikko loman jälkeen, ja oli ihana nähdä kaikkia ystäviä. Opiskelutahti on kuitenkin sen verran intensiivistä, ja vapaa-ajallakin olemme tiiviisti yhdessä, joten olemme kasvaneet yhdeksi perheeksi. Ei sitä kunnolla huomannutkaan loman aikana, kuinka paljon sitä muita ikävöitsi! Sunnuntai-iltana teimme läheisimpien ystävien kanssa ruokaa yhdessä, pizzaa paistinpannulla (koska meillä ei ole uunia!) sekä tortilloja. Kerroimme lomistamme ja suunnittelimme tulevaa. Kiva olla taas täällä! 

Kolme viikkoa, kolme maata

Heissuliveissuli! Hiljaisen elon jälkeen palataan taas arkeen. Joululoma on ohitse, ja ensimmäinen koulupäiväkin on jo takana. Miten loma menikään? No vitjat, todella hyvin! Ylläröin kaikki, ja kävin kotona!

Sanoin moneen kertaan, että jään joululomaksi Sochiin, että saan opiskeltua. Uudeksi vuodeksi kuitenkin olin aiemmin jo päättänyt lähteä Slovakiaan, jonka jälkeen sitten vielä viideksi päiväksi Unkariin. Perjantai tuli, ja oli viimeinen päivä ennen lomaa. Hieman tuli haikea fiilis, kun tiesi mitä kaikkea herkkua meidänkin perheen joulupöydästä löytyy. Ja vielä kun suurin osa luokkatovereista lähtivät jouluksi kotiin.

Lauantaina varasin lennot ja maanantaina lensinkin jo Suomeen. Eikä kukaan tiennyt! Paitsi tietenkin Jape, joka tuli hakemaan lentokentältä. Sain ylläröityä kaikki. Äidin, isovanhemmat, siskot, kaverit... Ei kukaan mua odottanut. Varsinkin kun maanantaiaamuna olin pakkailemassa ja lähdössä lentokentälle niin Tiina soittaa:
"sinulla kun on nyt loma, niin aattelin soittaa, ettet vaan nuku siellä"
"äh no öh, joo hmm" En voinut paljastaa, että olisi kiire pakata ja lähteä lentokentälle.. Pienen valkoisen valheen jälkeen sain puhelun lopetettua ja rallia lentokentälle.

Ensiksi lento Pietariin ja Pietarista Helsinkiin ja kotiin. Kotiin päästyäni, Joulua kotona vietettyäni mietin kyllä moneen kertaan, että minkä ihmeen takia edes päätin alun alkaen viettää Joulun Sochissa. Kyllä Jouluna kotona pitää olla!

Suomessa tuli nähtyä monia ystäviä. En ollut "kuin" viikon verran Suomessa, niin melko tohinalla sai kaikkia nähdä. Tietenkään kaikkia ei ollut aikaa nähdä, kun ei ihan joka puolelle Suomea viitsinnyt lähteä, mutta tietenkin kaikkia jotka lähettyvillä olivat. Ja huomioiden sen, että oli tosiaan Joulu, eli se on sitä rauhoittumisen aikaa.

Herkkua savustuskalaa

Likkojen kanssa iltaa viettämässä

 Joulun jälkeen matka jatkui. 28.12. Slovakiaan, Kosiceen. Yksi luokkatovereistani, Martin on kotoisin Slovakiasta. Oli ehkä toinen tai kolmas viikko, kun vitsillä heitimme "mentäisiinkös porukalla Slovakiaan uudeksi vuodeksi?" Pitkään se oli vain vitsi, mutta lopulta vitsi muuttui todeksi ja lentoliput olivatkin jo kädessäni.

Slovakia oli mielenkiintoinen, sillä näin elämän "paikallisen silmin". Olimme maaseudulla, Itärajalla, jonne ei varmasti koskaan muulloin tulisi mieleenkään mennä. Jos joskus olen suunnitellut aiemmin meneväni Slovakiaan, kyllä mielessä on ollut Bratislava.

Itseasiassa Kosice on lähin suurin kaupunki, tarkkaanottaen olin Michalovcessa. Itselleni kyläpahanen ei sanonut mitään, mutta! Kaikki ketkä ovat tietoisia BabyBell-juustosta; niin tämä kylä on sen kotipaikka!

Kävimme katsomassa paikallisen lätkäderbyn, kävimme myös kylpylöimässä, ja olimme mökillä. Rento ja hauska Uusi Vuosi, todella erilainen. Kävimme myös pienellä vaelluksella läheiselle linnalle, tai sen raunioille. Slovakia kun on tunnettu linnoistaan.

Joulumarkkinat olivat vieläkin pystyssä

Lätkäderby

Kyseisellä paikalla käytiin suuria taisteluita 2. maailmansodan aikaan.

"Langos" tms, paikallinen herkku. Ja olikin melko herkku. Kaloreita oli kiitettävästi, maiskis

Slovakiasta matka jatkui 2.1. Unkariin, Budapestiin.
Budapestiin matkasin yhdessä vanhan ystäväni kanssa, kanadalaisen Natalien kanssa. Häneen tutustuin asuessani Sveitsissä, sillä hän oli myöskin siellä töissä. Yritämme nähdä aina 1-2 kertaa vuodessa, ja molemmat kun olemme saaneet matkakärpäsen pureman, mikäs sen parempi tapa olisikaan kuin matkustella yhdessä.

Budapestissa oli paljon nähtävää. Kävimme Parlamenttitalossa (joka on todella hulppea rakennus!) Rakennus on n. 270metriä pitkä, n. 120 metriä leveä ja melkein 100 metriä korkea. Todella kaunis rakennus.

Budapestin historia on myös hyvin mielenkiintoinen. Kävimme Buda-linnassa, ja samalla vierailimme Unkarin/Budapestin historiikki-museossa. Ma-pe välillä melkein 60 kilometriä, vain tutustuen Budapestiin ja sen salaisuuksiin. Kävimme myös kylpylöimässä täälläkin yhtenä päivänä, kun oli hieman sateisempi ilma.

Ainiin, nyt kun opiskelee tätä urheilualaa, kiinnittää erilailla asioihin huomioita. Budapest haluaa olla isäntäkaupunki vuoden 2024 kesäolympialaisiin. Kiinnitin aivan erilailla huomioita kaupunkiin, mitä ennen olen matkustellessa kiinnittänyt. Liikenneyhteyksiin, infrastuktuuriin, ihmisten englanninkielentaitoon... Millainen olisi Budapest Olympiakaupunkina? Muutamiin paikallisiin pääsimme myös Natan kanssa tutustumaan, ja heidänkin mielipidettään utelin. Mielipiteet jakautuivat aikalailla tasan 50-50, osa sanoi, että Budapest olisi loistava isäntäkaupunki, kun taas osa mietti järjellä, ja sanoi, ettei ekonominen tilanne ole paras mahdollinen Olympialaisia ajatellen...

Perjantaina kotiinlähdön aikana kohtasin ensimmäiset ongelmani: Lennot olivat peruttu. Kaikki lennot Istanbuliin tai Istanbulista oli peruttu. Ja minun oli tarkoitus lentää sitä kautta takaisin Sochiin. "muutaman tunnin" neuvotteluiden jälkeen sain korvaavat lennot, ja lensin Istanbulista sijasta Moskovan kautta Sochiin, ja olin 6 tuntia suunniteltua myöhemmin kohteessa. Ja kaiken lisäksi sain lentää business luokassa, eli kaikki oli vallan mainiosti!

Sochissa oli täysi kesä, +18 astetta ja aurinko paistoi!

Hyvin ladatuilla akuilla on hyvä aloittaa taas opinnot.