Introduction to the Economics of Sports and the Olympics

Introduction to the Economics of Sports and the Olympics

Kuulostaapa hienostuneelta. Tai oikeastaan kaikki meidän kurssit kuulostaa hienostuneelta, jos tarkkoja ollaan. Tällä viikolla oli aiheena economics eli taloutta käsiteltiin vieläkin. Viime viikolla oli enemmänkin sitä laskemista, rahataloutta, mut nyt oli enemmänkin teoriaa taloudesta. Viime viikon opinnot kyllä helpottivat huomattavasti tämän viikon opiskeluja, mutta kyllä sitä taas töitä tehtiin. 

Professorina toimi tällä viikolla ranskalainen Andreff Vladimir. Tähän mennessä hän ollut kaikista kokenein professorimme, sillä hän aloitti opettamisen jo 1970-luvulla. Hän on "President of International Associaton of Sports Economistis and European Sports Economics Associaton". Hän erityisesti painoitti tällä viikolla taloudellista merkitystä urheilussa, sillä mikään ei toimi, jos talous ei yksinkertaisesti ole kunnossa. Hän on kirjoittanut neljä kirjaa ja 104 tieteellistä artikkelia urheilusta ja taloustieteestä. 

Muutaman asian haluan kyllä nostaa esille muutaman asian tästä viikosta. Opiskelimme mm. sponsoriasioita, vedonlyöntiä, markkina-alueita (monopoli/oligopoli/duopoli yms), doping... Totta kai olen aina tiennyt, että raha on suuressa roolissa urheilussa ja urheilutapahtumissa. Esimerkiksi dopingin markkina-alue pyörii suurin piirtein kuudessa (6) miljardissa eurossa. Sehän on aivan älyttömästi, kun mietitään että doping on vielä kiellettyä! Kaikista suurin markkina-alue urheilussa on TV-lähetysoikeudet, ja se on arvioituna 60 miljardia euroa. Uskomattomia rahoja liikkuu urheilualalla!  Kuten sanoin, professorimme on Ranskasta, ja tästä syystä hän on ollut myös mukana järjestämässä Le Tour De Francea, eli Ranskan ympäriajoa. Minulle urheilu on reilua peliä, ja olen ehkä elänyt tässä pienessä kuplassa tällä saralla, Fair Play! Fair Play! Mutta Ranskan ympäriajossa kaikki - kuten kaikkialla muuallakin - liikkuu rahan ympärillä. Viimeiset 20 kilometriä pyöräilijät eivät enää kilpaile keskenään, vaan he keskustelevat (tai heidän managerit keskustelevat), että kuka lopulta voittaa. Eli kuka on valmis maksamaan eniten. "Jos annan sinulle kymppitonnin, annat minun voittaa, ja seuraavalla kerralla sinä saat voittaa".  EI EI ja EI. Minun maailmani käännähti henkilökohtaisesti ympäri kuultuani tämän. 

Ainiin ja toinen juttu on, että jos saan kymmenen miljardia käteeni nyt ja tässä, aion ostaa itselleni oikeuden nimetä stadionin. Pikku rahoja, mutta hei; "Millä areenalla Winnipeg Jetsit pelaavat? - Raija Rekolalla". Hahaha. 

Tällä viikolla teimme ryhmätyön yhdessä Aajiin ja Martinin kanssa. Aiheena oli "The Challenge to Attract Fans to the Stadium", eli kuinka saada fanit stadikalle. Käytännössä tämä on mahdollista liittää jo aiemmin mainitsemaani TV-lähetysoikeuksiin. Nykypäivänä monet ottelut niin jääkiekossa kuin jalkapallossakin näytetään televisiosta, ja tämä aiheuttaa usein ongelmia stadioneille; miksi fanit menisivät enää katsomaan pelejä stadikalle, jos he pystyvät tekemään saman kotisohvaltaan? 

Vertailimme mm. NHL ja SM-liigaa, Norjan Tippeligaenia (jalkapalloliiga) ja Englanninliigaa. Fakta on se, että ei isoilla liigoilla ole ongelmia saada stadikoita täyteen; mutt entäpä juuri nämä pienemmät liigat, joissa ei ehkä taso ole niin suurta? Jos mahdollisuutena on lähteä katsomaan vaikka HPK-Tappara-peliä 80 kilometrin päähän, jolloin sinun on mietittävä aikataulutusta, matkustamista sinne ja takaisin, rahatilannetta ja sosiaalista puolta TAI jos sinulla on mahdollisuus katsoa kotisohvalta Winnipeg Jets-Minnesota Wild - ilmatteeksi, pystyt tekemään muitakin asioita samalla, kotisohvalta (ei tarvitse esim. jonottaa vessaan); kumman tekisit? Moni valitsee varmasti NHL-pelin jo ainoastaan sen tasokkuuden takia, mutta monet muutkin asiat vaikuttavat. 

Meidän ryhmässä on kaksi journalistia, ja sen huomaa heistä (minun pitäisi oikeasti kyllä esitellä meidän ryhmä jossain vaiheessa... lupaan tehdä sen!). Alex on venäläinen ja Lolade on nigerialainen. Heillä on aina kysymyksiä ja he ovat aina äänessä. Tietenkin se on hyvä asia, sillä he kysyvät monia hyviä kysymyksiä, mitä ei itselle ei tulisi edes mieleenkään. Joka tapauksessa, he haastattelivat professofriamme ja kyseisestä linkistä voi katsoa heidän haastattelun, klik. Siitä saa vähän kuvaa myös, millainen professorimme oli oikeastikin! 

Yritämme olla normaalisti

Toinen isompi juttu, mikä tällä viikolla oli yliopistollamme; Regional Forum for leaders of National Olympic Committees of the CIS, the Baltic states and Georgia. Tämän konferenssin/foorumin tavoitteena on edistää olympialiikkettä ja koulutusta modernissa ympäristössä. Pääpuhujana oli Venäjän Olympiakomitean Vladimir Sengleev, joka painotti olympialiikkeen kehittämisen tärkeyttä Venäjällä. Muita puhujia olivat mm. rehtorimme Leo Belouslov jonka aiheena oli opiskeluiden tärkeys, ja tästä syystä tietenkin me olimme hyvin tärkeässä roolissa siellä. Yliopistomme tarkoituksena on hyvin pitkälti kouluttaa uuden sukupolven monipuolisia johtajia kehittämään olympialiikettä edelleen. 

Ja sitten siellä oli FISU:n presidentti, Oleg Matytsin. Kuten kerroin aikaisemmassa postauksessa, "...FISU eli The International University Sports Federation, ja tarkemmin katsottuna "minkä takia he eivät huomioi vammaisopiskelijoita tapahtumissaan". FISU järjestää kahden vuoden välein Universiades-kilpailut, jotka ovat opiskelijoille tarkoitetut olympialaiset. Heillä ei kuitenkaan ole mitään tarjottavana vammaisurheilijoille, vaikka heidän yhtenä periaatteena on tasa-arvo." (lue postaus täältä: klik). Kuten kotisivuillaan FISU kertoo, myös konferensissa Matytsin kertoi, että "Fisu haluaa olla tasa-arvoinen ja avoin kaikille opiskelijoille. Urheilun ja opiskelun yhteyttä pitää kehittää enemmän, ja urheilemisen kynnystä pitää alentaa. Kaikilla on oltava yhtälainen mahdollisuus päästä kehittämään itseään niin urheilun ja opintojenkin saralla. Nuorilla aikuisilla on oltava mahdollisuus opiskella, mutta samanaikaisesti mahdollisuus urheilla." Hän käytännössä toisti itseään hänen 15 minuutin presentaation aikana. Tämän jälkeen tuli kysymysten aika. "My name is Raija and I am from Finland". Ja tietenkin kysyin, että minkä takia he eivät huomioi vammaisopiskelijoita. Kysyin hyvin aikuismaisesti ja hänkin vastasi hyvin poliittisesti (poliittinen vastaus: paljon hienostuneita sanoja, mutta vastaus ei kertonut mitään). Jos yhtäkkiä Suomen uutisissa siis lukee, että "Suomi ei saa enää osallistua Universiadseihin", se johtuu siitä, ettei FISU:n presidentti pitänyt kritiikistäni. Mutta ei se mitään! Kyllä hän iloisesti kuitenkin suostui minun ja toverini Martinin kanssa selfieen! Vaikkakin kun kävimme kysymässä "voidaanko ottaa kuva" hän hieman kuittaisi minulle, tosin hyvässä hengessä.. ;) 

Delegaatit

Ilmeemme, kun tajusimme yhden luennoista olevan venäjäksi, eikä meille tarjottu käännösmahdollisuutta. 15 minuuttia, eikä mitään tietoa, mitä siellä puhuttiin.

Mitä muuta tällä viikolla on tapahtunut?

No ei kummosempaa! Kuten sanoin aiemmin, odotimme tämän viikon olevan rankka, ja sitä se olikin. Tällä viikolla emme ehtineet tehdä paljoa. Torstaina portugalilaisella Ivolla oli syntymäpäivät, ja itseasiassa teimme hänelle pienen jäynän. Viime viikolla veimme hänen ovimaton, koska, no se on hänelle hyvin tärkeä. Aina jos joku meistä menee hänen huoneeseensa, hän joka kerta muistuttaa meitä pyyhkimään jalkamme tähän mattoon. Viime viikolla sitten tosiaan veimme hänen ovimaton, ja lähetimme hänelle postia oven alta, hän ei kyllä tehnyt kuten pyysimme, mutta kovasti hän yritti selvittää, kuka maton vei. Annoimme hänelle sitten tämän maton takaisin syntymäpäivänä ja voi vitjat että saimme kunnon naurut. 

Ensi viikolla meillä on aiheena International Communication and Public Speaking. Professorimme tulee Italiasta, joten jännä nähdä, miten italialainen opettaa meille kommunikointia...