Meidän viime viikon professori myönsi, että he menevät "aina" Suomen puolelle ostamaan Alkosta miestä väkevämpää. Hän asuu Nuorgamin lähellä, Tenojoen rannalla Norjan puolella (en muista kuollaksenikaan mikä paikkakunnan nimi oli). Hän myös kertoi, että suomalainen lakkalikööri on hänen lemppariansa.
Eivind Skille. Professorina Hedmarkin Yliopistossa, urheilun sosiologia erikoisalueenaan. Hän myös on vierailevana professorina useassa yliopistossa luennoimma urheilun johtamisesta ja urheilun politiikasta.
Viikolla opiskelimme viimeisen kurssimme koskien "urheilun hallintoa, politiikkaa ja organisaatioden koostumuksia". Viimeinkin! Tai siis... no niin. Oikeasti kun miettii, niin tämä hallinto ja organisaatioiden koostumukset ovat yksiä kaikkein tärkeimpiä osa-alueita urheilualalla, sillä siihen kaikki koostuvat loppujen lopuksi. Esimerkiksi miten Suomessa urheiluala on jaettu kansalliseen, alueelliseen ja paikalliseen osa-alueisiin? Näitä mm. keskusteltiin tunnilla yhdessä Skillen kanssa.
Aamupäivät meillä oli yleensä teoriaa, ja hän aina antoi esimerkin Norjan järjestelmästä. Lounaan jälkeen meidän piti tehdä ryhmätöitä, jossa keskityimme omiin maihimme, ja syvennettiin oppimaamme omiin organisaatioihimme. Tämä auttoi meitä myös tulevaisuutta varten, sillä essee, joka meidän pitää tehdä hänelle koskee omien maidemme urheiluorganisaatioita ja niiden järjestelmällisyyttä.
Meistä kaikki myös piti siitä, että hänellä oli hyvin "suomalainen" opetustyyli: tunnit kestivät 45minuuttia, 10 minuutin tauko ja taas jatkettiin. Tämä oli _todella_ hyvä juttu! Ei haittaa, vaikka kuinka hyvä professori olisi ja kuinka mielenkiintoisesti opettaisi, mutta ei ne millään pysty meitä pitämään keskittyneinä kahta kolmea tuntia ilman taukoja.
Lunta ja lumiukkoja
Täällä satoi myös paljon lunta viime viikolla. Eikä näillä raukoilla ole edes talvirenkaita autoissa. Taksit eivät kulkeneet, eivätkä kyllä oikeastaan mitkään muutkaan julkiset liikennevälineet, sillä lunta tuli melkein polviin asti. Loppuviikosta tiet olivat jo sulaneet, mutta alku viikosta ei auraustakaan ollut järjestetty. Opetin myös afrikkalaisia ja intialaisia tekemään lumiukkoa. kolme 4-kymppistä ja minä. Oli siinä mukana Devin ja Ivokin, mutta ei heilläkään hirveästi kokemusta ollut. Nauratti, mutta olipahan hauskaa!!
Viikko meni aika lailla sisätiloissa, kun ei moni uskaltanut edes astua ulkomaailmaan lumen takia. Tottakai pakolliset SoMe-kuvat otettiin, mutta muuten sisällä pysyttiin. Abhi, Intiasta, teki meille yhtenä iltana kylmyyteen tulista intialaista ruokaa. Todella herkullista!
Haapakoski & Korhonen
Torstai-iltana sainkin (henkilökohtaisesti, juuri minä.. no eivaan, Yliopisto!) vieraita Suomesta! Jorkki ja Markku tulivat käymään, vähän tsiikailemaan mikä meininki täällä päin on. Oikeasti he tulivat hoitamaan työasioita Yliopistojen välillä, eli miten Savonia-ammattikorkeakoulun sekä Russian International Olympic Universityn yhteistyö toimii. Torstai-iltana käytiin yhdessä illallisella, jossa juteltiin kuulumiset läpi molemmin puolin ja annoin muutamia kehitysideoita/palautetta, mitä he voisivat kertoa RIOU:lle. Toivottavasti saan järjestettyä niin, että pääsen helmikuun lopussa käymään Kuopiossa kertomassa muillekin tästä huikeasta kokemuksesta, mikä minulle tarjottiin. Kiitos taas hirmuisesti!Perjantaina menimme perinteiselle burgerille/pizzalle ryhmän kanssa, jonne kutsuimme myös proffan mukaan. Onneksi tajusin myös kutsua Jorkin ja Markunkin, niin hekin pääsivät tutustumaan osaan ryhmäläisistämme! Ja taisivat vähän verkostoitua Skillenkin kanssa. Itseasiassa tästä perinteestä en varmaan olekaan kirjoittanut ennen tänne. Yleensä aina perjantaina, kun kurssi on ohitte, menemme syömään läheiseen Burger-Pizza-paikkaan illalla, ja pyydämme aina sen viikkoisen professorinkin mukaan. Aina motivaatiosta ja jaksamisesta riippuen, meitä on siellä 4-15 opiskelijaa yhdessä.
Kaukasus ja laskettelemaan!
Tätä päivää olen odottanut kuin kuuta nousevaa! Lauantaina lähdettiin pienellä porukalla laskettelemaan Kaukasukselle. Myös minä pääsin laudan päälle! Viime kesänä huudettiin ärräpäitä, kun polvesta meni nivelsiteet. Pariin kertaan ne yritti sitä leikkaustakin, mutta alusta asti huono onni vaivasi, eikä leikkauksestakaan tullut mitään.. Lähdin tänne Sochiin ja lääkäri & fyssari neuvoivat että "otahan rauhallisesti, juoksuaskeleita voit alkaa vuoden vaihteen ottamaan, ja katotaan sitten kesällä kun tulet takaisin, että missä vaiheessa leikataan". HOHHOIJAA sanoi Rekolan likka! Laitettiin vähän isompi vaihde silmään kuntoutuksen suhteen, ja juoksuaskeleet otettiin joulukuussa, Curlinkia pelattiin joulukuussa ja nyt, helmikuun ekana viikonloppuna: pääsin lumilautailemaan! Yksi ehdottomasti parhaimmista kokemuksista, mitä pääsin kokemaan. Olisi harmittanut suuresti, jos kerta tänne asti tulin, enkä olisi päässyt ollenkaan laskettelemaan.
Hauskaa oli myös siltä kannalta, että mukana oli kaksi taiwanilaista ja yksi malesialainen. Ensimmäistä kertaa suksien päällä, ja piti (ainakin yrittää) opettaa heitä laskettelemaan. Itse mennyt koko ikäni laudalla, ja suksista tietoakaan, mutta hyvin ne lopulta oppivat! Hauska fakta: mentiin Gorky Gorodiin, joka ei ole niitä "Olympiarinteitä", mutta samaan vuoristoon kuuluu. Täällä päästiin näkemään sitä "vanhaa Venäjää" eli neuvostoliiton aikasta Venäjää - rakennukset puolitiessä/puolilahoja, hökkelikylämäinen... Oli mielenkiintoista nähdä se "toisenlainen Venäjä", sillä Sochi on uudistettu täysin Olympialaisia varten, joten tätä paikkaa ei kunnolla voi kutsua edes Venäjäksi - edes venäläiset eivät näe Sochia venäläisenä kylänä/kaupunkina.
Uusi viikko käynnissä, ja seuraavat kaksi viikkoa onkin Guy Mastermannia. Hänestä minulla onkin jo kokemusta, sillä olin kaksi vuotta sitten täällä, ja hän oli juuri silloin täällä luennoimassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti