Toinen viikko ns. työharjoittelua takana. Jatkoimme samalla linjalla kuin viime viikollakin, eli tutustuimme Olympialaisten kisapaikkoihin. Vaikka tätä en nyt ihan työharjoitteluksi kutsuisi, mutta todella mielenkiintoista se oli. Ei sitä nyt ihan joka likka pääse sanomaan, että on päässyt kyseisiin paikkoihin tutustumaan "backstagen" kautta, saanut kontakteja managereista yms. Edelleenkään en voi uskoa olevani täällä. Välillä tuntuu, että unohdan, kuinka uskomaton tilaisuus tämä on ja arki tuntuu olevan liian "tavallista". Hittolainen, missä mä nyt oikeasti olen! Venäjällä!  Opiskelemassa maailman parhaassa urheilualan yliopistossa! n. kahdenkymmenen muun opiskelijan kanssa ympäri maailmaa! Joskus tuntuu, että pitäisi nipistää itseään ja antaa varmuus siitä, että: Raija, sinä todellakin olet täällä. 

Maanantaina menimme taas Kaukasukselle, tällä kertaa Sanki Sliding Center, Bobsleigh & Skeleton-radalla, eli mahapulkkailu & rattikelkkailun radalla. Ratoja maailmassa ei ole edes 15 (13-14 jos en väärin muista, mutta sanon alle 15), jotka siis täyttävät kansainväliset mitat. Sochin rata on toiseksi uusin, ja tällä hetkellä kaikista parhaiten rakennettu. Tämä johtunee siitä, että rata rakennettiin nimenomaan Sochin Olympialaisiin ja edellisissä Olympialaisissa (Vancouver 2010) oli Georgialainen Skeleton (mahapulkkailu)-atleetti kuoli radalla. Videon tästä onnettomuudesta voi katsoa täältä klik.Tästä syystä turvallisuusastetta nostettiin, ja radan rakennuksessa oltiin entistä tarkempia. Nopeus tässä urheilulajissa on 100km/h-200km/h, eli pienikin erheliike voi johtaa kuolemaan. 

Tällä kertaa Kaukasuksella ei ollut niin kylmä kuin viimeksi, mikä saattoi johtua siitä, että tällä kertaa ei satanut. Nyt pääsimme myös lumisodan makuun! Osa ryhmäläisistämme ei ollut koskaan koskenut lumeen, ja pitihän sitä opettaa lumisodan salat...

Hirmuinen selitys taas päällä..

Suurin osa meidän luokasta koski ensimmäisen kerran LUMEEN! Ja tietenkin heti opetin lumisodan salat

Viikon toisena päivänä, tiistaina, menimme Sochi Autodrom F1-radalle. Tämä oli todella antoisaa, ja varsinkin sen takia, että 80 % varmuudella tulemme työskentelemään toukokuussa pidettävässä F1-kisassa joka pidetään täällä. 

Sochin rata rakennettiin vasta Olympialaisten jälkeen, sillä Olympiakylän fasiliteetit haluttiin hyväksikäyttää, ja F1-rata oli ratkaisu siihen. Näiden kahden vuoden aikana radalla on pidetty yli 150 tapahtumaa, mikä on hyvin vakuuttavaa. Heillä on todella hyvä markkinointitiimi, jonka avulla he ovat saaneet markkinoitua niin F1-kilpailut kuin muutkin tapahtumat. Kaikki Venäjän Grand-Prixit on tähän mennessä ollut loppuunmyytyjä ja tällä hetkellä näyttää myös vuoden 2017 kilpailun ennusteet hyvältä myynnin suhteen. Rahapuolelta kaikki tiedot ovat salaisia, mutta "pienen tiedustelun jälkeen" he ovat kohdanneet break-even pisteen. 

Renkaidenvaihto kestää n.2 sekuntia formuloissa, ja pääsimmekin käymään talleissa, missä mm. Kimi Räikkönen on ajokkinsa kanssa ollut. Pääsimme myös käymään "media-huoneessa" mistä siis pystyy seurata koko rataa screeneiltä, hallinnonhuoneessa yms.. 

Suomi on ollut useasti kartalla viime aikoina. Tai no, kahdesti tuli tällä kyseisellä viikolla vastaan.
1960-luvulla ensimmäisen kerran kisoissa oli shampanjapullo ja USA:n ajaja voitti. Hän sai pullon käteensä ja alkoi ruiskuttaa sitä kaikkien päälle. Kilpailijat pitivät tätä hauskana, ja tämän jälkeen siitä on tullut kaikille tapa. Sochin F1-radan managerin sanoja lainaten: Maailmassa on yksi kansallisuus, joka ottaa aina yhden kulauksen ja sitten vasta alkaa ruiskuttaa shampanjaa muiden päälle. Keitä ovat nämä ihmiset? 

Hopea on aina hävitty.

Jostain syystä joku ottaa aina kuvaa, kun me otetaan kuvaa..

Näkymä tallista

Näkymä mediahuoneesta

Kolmantena päivänä menimme Yug-Sport Federal Training Centre-hotellille. Tämä on lähinnä para-atleeteille suunnattu paikka, sillä kaikki laitteet niin kuntosalilla kuin kylpylän puolellakin olivat varustettu erikoisavustuksin (mikähän se oikea sana tälle olisi?).  Eli apuvälineet/tuet yms löytyivät kaikkialta. Täällä on koko vuoden mahdollista harjoitella (tai no, miksi ei olisi, Sochin talvi ei välttämättä yllä edes miinus asteisiin), sijainti on otollinen, suoraan Mustan Meren rannalla (tämä mahdollistaa myös purjehtioiden harjoittelumahdollisuuden, liikenneyhteydet ovat hyvät (juna-asema, linja-autoasema, satama ja lentokenttä kaikki alle 30minuutin päässä). 

Hotellin ensimmäinen kerros on pyhitetty "lääkinnälle". Hammaslääkäri, erilaiset lääkärit, hierojat, rentoutumistilat yms löytyvät täältä. Toisessa kerroksessa on atleettien asuintilat, ja kolmannesta löytyy kylpyläosasto.

Miten Suomi oli tällä kertaa kartalla? Heillä on hotellilla monia eri variaatioita saunasta: japanilainen, turkkilainen, infrapuna, yrttinen, venäläinen ja suomalainen. Suomalaisessa saunassa ei saa olla 10 minuuttia pidempään, ja siitä pidetään huolta sillä, että sinne mennään tiimalasin kanssa. Vettä ei saa heittää kiukaalle, sillä kiuas menee rikki. Maksimissaan 70 astetta, sillä muuten se ei ole hyväksi ihmiselle. Suomalainen sauna on kuiva, eikä siellä voi hengittää kunnolla. Mitä mieltä olette? 

Aivan hotellin ulkopuolella on jalkapallostadion, urheilukenttä sekä pururata. Pienen kävelymatkan päässä oli erillinen rakennus MMA-urheilijoille: painijat, nyrkkeilijät, painonnostajat yms olivat huomioitu siellä. Mahdollisuus myös miekkailuun ja voimisteluun olivat huikeat.

Faktatietoa: yhdessä kerroksessa oli yhdeksän kuvaa Putinista seinällä. Pakko oli laskea, koska tuntui olevan joka puolella. Mielenkiintoista tietää, kuinka monta kuvaa hänestä on koko rakennuksessa...

Tämä päivä oli ehkä kaikista mielenkiintoisin, sillä saimme todella paljon uutta asiaa ja informaatiota. Ensimmäisessä kuvassa alhaalla, mustaan pukeutunut mies keskellä oli hotellin manageri; ja hän itseasiassa valmistui RIOU:sta muutama vuosi sitten. Tästä syystä hän ehkä myös oli omistautunut tälle kierrokselle, ja kertoi meille todella paljon, koska tiesi sen tärkeyden.

Viimeisenä harjoittelun päivänä pääsimme tutustumaan Curling-areenalle. Täällä emme olleet kuin keskimäärin 20minuuttia. Pääsimme käymään sisällä, näimme areenan, kävimme pukuhuoneessa ja that's it. Meidät kylläkin kutsuttiin sinne kokeilemaan curlinkia, jolloin he lupaavat kertoa lisää. Lupasivat meille yhden kerran ilmatteeksi, ja jos innostumme, hyvällä alennuksella seuraavat kerrat.

Perjantaina meillä oli ns. vapaapäivä, mutta kirjoitimme kaikki raporttia harjoittelusta. Deadline oli heti perjantaina, joten oli hieman pakko kirjoittaa. Illalla ilokseni teimme hampurilaisia! Jes! Nythän tätä voi jo kutsua perinteeksi, sillä toinen kerta jo kun teimme näitä! Tuli todella herkullisia, kuten edelliselläkin kerralla. 

Viikonloppu meni muuten kouluhommia tehdessä. Kirjoitin esseetä " The Commonwealth Games; Glasgow 2014 and revenue analyzis" Eli Commonwealth Games/Kansainyhteisöjen kisoista ja niiden rahantulolähteistä. Saimme valita minkä kilpailun vain, mutta itävaltalainen Robert Kaspar, joka tulee meille professoriksi parin viikon päästä, vinkkasi minulle, että se voisi auttaa minua gradun kirjoittamisessa, jos päätän kirjoittaa Talviolympialaisisten pitämisestä useassa eri kaupungissa/maassa. Ja minähän kuuntelin tyytyväisenä ja kirjoitin!

Sunnuntaina oli isänpäivä. Omaksi ilokseni Äiti soitti minulle päivällä, että olisiko aikaa skypettelyyn. Skype auki ja puhelua odottamaan: toisessa päässä olivat Mummo ja Vaari! Terkkuja teille, oli kiva jutella!